Voiko kokemusta ja osaamista erottaa toisistaan?

Kokonaisena työssä -hankkeen kirjoitussarjan neljännessä osassa Leena pohtii, miten kokemustiedon avulla voitaisiin lisätä sosiaali- ja terveysalalla viihtymistä sekä työssä jaksamista.

Sosiaali- ja terveysalalla on nostettu esiin kokemusasiantuntijoiden merkitystä esimerkiksi palveluiden kehittämisessä ja toivon tuomisessa vertaisena muille. Ammattilaisten kokemusosaamisen hyödyntäminen on asiana uudempi, eikä sitä mielestäni osata oikein tietoisesti vielä hyödyntää. Toki me kaikki hyödynnämme omia kokemuksiamme jollain tapaa työssämme, mutta pohdin voisiko sitä tehdä vielä tietoisemmin.

Kokemusosaamistietoisuus – ammatillisuuden uusi aalto

Opiskellessani sosiaali- ja terveysalalle tuntui, että omat kokemukset pyrittiin piilottamaan ammatillisuuden viitan alle, että niistä olisi juurikaan keskusteltu. Toki omasta opiskelustani alkaa olla jo aikaa, ja ehkä asiat ovat jo paremmin. Jokaisella ammattilaisella on kuitenkin omat kokemukset, jotka vaikuttavat tapaamme olla vuorovaikutuksessa ja reagoida erilaisiin tilanteisiin.

Kun olen vuosien aikana erilaisissa koulutuksissa saanut pohtia omia kokemuksiani ja niiden merkitystä omassa kasvamisessani soteammattilaiseksi, olen löytänyt lempeyttä itseäni kohtaan, mutta myös ymmärrykseni asiakkaita ja heidän moninaisia haasteitaan kohtaan on lisääntynyt. Koen että elämänkokemukseni ja tietoisuus niiden merkityksestä tekevät minusta paremman työntekijän. Voisiko parempi tietoisuus omista kokemuksista olla pohja myös paremmin voiville soteammattilaisille?

Koen, että ammattilaisten kokemusosaaminen on alihyödynnetty voimavara, voisiko sen tunnistaminen olla avain sotealalla viihtymiseen ja työssä jaksamiseen, voisimme kokonaisvaltaisemmin hyödyntää työssämme erilaista kokemuksen kautta tullutta osaamista.

Kokemusosaaminen tulevaisuutta rakentamassa

Mielestäni tarvitsemme tässä yhteiskunnassa nyt ennen kaikkea kuuntelua ja kykyä nähdä myös toisen totuus, ja keskustellen luoda yhteistä näkemystä ja yhteistä hyvää elämää. Ei tarvitse kuin seurata uutisia, sosiaalista mediaa tai kuunnella päättäjiä, niin yhteiskunnan jakaantumisesta erilaisiin leireihin löytää monta esimerkkiä.

Toisen kokemusmaailman ymmärtäminen vaatii lempeää ja hyväksyvää suhtautumista myös omiin kokemuksiin ja itseensä. Kokemus on arvokas, jokaiselle henkilökohtainen. Kokemuksista löytyy myös yhteistä kokemuspintaa, ilmiöitä, jotka jaamme, olimme sitten missä asemassa tahansa. Siksi mietinkin, että onko syytä edes erottaa kokemusasiantuntijuus ja ammattilaisen kokemusosaaminen, vai luommeko vain turhaa eroa kokemusosaamisen hyödyntämiseen.

Kokemustieto tulevaisuuden soten peruskivenä

Olen pohtinut kokemusosaamisen arvostusta eri aikakausina. Milloin ammattilaisuudesta tuli koulutuksella, ”koulunpenkissä” saavutettavaa osaamista ja kokemusosaaminen jäi sivurooliin. Ennen meillä on opittu asioita paljon juuri kokemalla oppien, on ollut ammattikuntia, jotka ovat perustuneet kokemuksista oppimiseen. En haikaile mihinkään menneeseen, mutta mietin, että voisimmeko hyödyntää siitä sen hyvän, eli kokemuksen arvostamisen. Voiko kokemusta ja osaamista ylipäätään erottaa toisistaan?

Eikö ammatillisuus parhaimmillaan ole sitä, että osaa tunnistaa ja hyödyntää kaikkea kokemaansa, sekä opiskelemalla opittua tässä vaativassa kohtaamistyössä. Inhimillisessä kohtaamisessa on kaksi ihmistä omine kokemuksineen, myös ammatillisessa kohtaamisessa on nämä kaksi yksilöä, mutta asiakas on siinä keskiössä.

Kokemukset luottamusta synnyttämässä

Kokemustiedon hyödyntäminen voi olla tärkeää myös luottamuksen syntymisessä ja tasavertaisessa kohtaamisessa. Asiakkaalle kokemus, että työntekijäkin on ihminen, jolla on voinut olla omia vastoinkäymisiä tai joku asia voi olla haasteellista, voi herättää luottamusta ja antaa toivoa selviytymisestä.

Kokemukset antavat merkityksellisyyttä elämään ja työhön

Oma tapa olla, katsoa maailmaa ja reagoida asioihin on syntynyt ajan saatossa, eikä koulutus ja valmistuminen ammattiin vie meistä pois menneisyyden kokemuksiamme. Meille työntekijöille on hyödyllistä työskennellä oman historiamme äärellä, tietoisuus oman suvun ja perheen kokemuksista, arvoista ja asenteista tekevät meistä työntekijöinä parempia. Kohtaamisessa on aina läsnä kokonainen ihminen, ei vain kliininen ammattilainen. Emme ole puhdas taulu, vaan meillä on oma kokemus- ja arvomaailmamme, jonka kautta toisen kohtaamme. Tietoisina omista kokemuksistamme ja omasta historiastamme, voimme asettua kuuntelemaan ja kohtaamaan asiakasta aidommin ja arvostavammin, ja ehkä ihmisinä löytää erilaisen yhteyden toisiimme.

Teksti: Leena Toivonen, työvalmentaja
Kuva: Martina Bulkova / Pixabay

Lisätietoja

Katriina Nuutinen
Projektipäällikkö
katriina.nuutinen@sdo.fi