Kokonaisena työssä -hanke järjesti 10.6.2024 Kokemusosaamisen kesätreffit – verkostotilaisuuden, jossa puheenvuorojen ja paneelikeskustelun sekä keskustelujen avulla pureuduttiin kokemusosaamiseen osana sote-alan opintoja. Seuraavassa kirjoituksessa Elina pohtii kokemusosaamiseen perustuvia merkityksiä osana sote-alan opintoja.
Opiskelijoiden kokemustaustaan liittyy usein vääristynyt käsitys siitä, että elämän aikana karttuneet kokemukset olisivat ainoastaan vaikeita tai traumaattisia. Kokonaisena työssä -hankkeen laatimasta kartoituksesta kuitenkin selviää, ettei näin ole: ihmisillä on yleensä samanaikaisesti myös myönteisistä elämänkokemuksista karttunutta tietotaitoa. Myönteisistä ja kielteisistä, jopa traumaattisista elämänkokemuksista voidaan jalostaa uudenlaista osaamista sosiaali- ja terveysalalla, kunhan kokemusosaamisen näkökulma otetaan osaksi opintoja.
Käsittelemättömät kokemukset ovat riski opiskelijan hyvinvoinnille
Tällä hetkellä oppilaitoksissa opiskelijoiden omakohtaiset kokemukset otetaan huomioon vaihtelevasti ja tämä on kiinni myös yksittäisisistä opettajista. Opinnoissa kokemusosaamisen tunnistamiseen ja hyödyntämiseen kaivataan pysyviä rakenteita, koska monien opiskelijoiden kohdalla omat käsittelemättömät kokemukset painavat ja vaikuttavat opiskelumotivaatioon. Pahimmillaan tämä voi johtaa opintojen keskeyttämiseen, sillä oman kokemustaustan piilottelu vaikuttaa merkittävästi opiskelijan hyvinvointiin. Opinnoissa ja työssä tulisi saada olla kokonainen oma itsensä kaikkine kokemuksineen.
“Opinnoissa kokemusosaamisen tunnistamiseen ja hyödyntämiseen kaivataan pysyviä rakenteita.”
Diakissa toimi Ytyä opiskeluun -hanke, jossa pidemmällä opinnoissaan olevat opiskelijat tukivat uusia opiskelijoita opinnoissaan muun muassa niin, että omista kokemuksista keskusteltiin avoimesti yhdessä. Tukea antaneet, sekä tukea saaneet opiskelijat hyötyivät tästä, selvisi Annina Hyttisen, Hanna Hännisen ja Eriikka Tolvasen opinnäytetyöstä. Heidän suorittamien haastatteluiden perusteella useat opiskelijat kokivat, että omat kokemukset toimivat itselle voimavarana opinnoissa. Joillekin omakohtaiset kokemukset olivat toimineet vetovoimana sote-alalle hakeutumisessa.
Kokemusosaamista tarvitaan sote-alalla!
On tärkeää tiedostaa, että vaikeat kokemukset toimivat yleensä voimavarana vasta silloin, kun omia kokemuksia on ensin käsitelty. Vasta käsittelyn jälkeen elämänkokemuksista voidaan jalostaa kokemusosaamista. Ilman oppilaitoksissa tapahtuvaa kokemusosaamisen tunnistamista, opiskelijoiden arvokkaat kokemukset kuitenkin usein jäävät käsittelemättä, jolloin kokemusten tarjoama osaamispotentiaali opinnoissa ja myöhemmässä työelämässä valuu hukkaan.
Kokemusosaamista ei tunnisteta vielä tarpeeksi sote-alan opinnoissa
Kokonaisena työssä -hankkeen järjestämässä paneelikeskustelussa kuultiin opetushenkilöstöä sekä opiskelijoita Suomen Diakoniaopistosta ja Diakista sekä Rinnekodin palveluyksikön johtajaa. Keskustelussa Diakissa työskentelevä opinto-ohjaaja Heli Sipilä nosti esille, että omasta kokemustaustasta uskalletaan nykyään puhua avoimemmin. Toisaalta opiskelijat kertovat siitä, ettei kokemuksiin osata suhtautua aina oikein, eikä opetustilanteissa kokemuksista keskustelu ole aina ollut onnistunutta tai toivottuakaan. Jos avointa ja turvallista keskustelua aiheesta on ollut, eivät kokemukset ole päässeet jalostumaan osaamiseksi asti, koska koulutusta ei tähän ole tarjottu, sosionomiopiskelija Tarja Kinnunen pohti. Työhönvalmentaja Leena Toivonen huomauttikin, ettei sote-alan ammattilaisten kokemusosaamista tunnisteta yhtä hyvin kuin niiden osaajien, jotka tekevät työtä kokemusasiantuntijana ilman sote-alan tutkintoa.
“Jokaisella meistä on elämänkokemuksia, jotka voivat tehdä meistä parempia ja osaavampia ammattilaisia.”
“Tulevaisuudessa sote-alalta toivotaan sitä, ettei pätevyyttä katsottaisi ainoastaan ammattinimikkeiden ja tutkintojen kautta, vaan osaamisen kautta”, Heli Sipilä kuvailee. Hän huomauttaa siitä, että kokemuksista pulppuavaa osaamista olisi kuitenkin tärkeää osata sanoittaa työnhaussa. Myös tätä asiaa edistäisi kokemusosaamisen koulutuksen juurruttaminen sosiaali- ja terveysalan opintoihin, sillä osaamisen sanoittaminen ei onnistu, jos kukaan ei ole antanut mahdollisuutta tunnistaa omaa piilevää osaamistaan. Jotta tulevaisuudessa kokemusosaaminen nähtäisiin ammattilaisten keskuudessa arvostettuna ja toivottuna ominaisuutena, täytyisi keskustelukulttuurin ja asenteiden muuttua sallivammiksi oppilaitoksissa, työpaikoilla ja koko yhteiskunnassa. Jokaisella meistä on elämänkokemuksia, jotka voivat tehdä meistä parempia ja osaavampia ammattilaisia.
Katso Kokemusosaamisen kesätreffit 2024 -paneelikeskustelun videotallenne
Teksti: Elina Nikkinen, kokemustyöntekijä, Kokonaisena työssä-hanke, Diakonissalaitos
Kuva: Sarita Rannankari
Kokonaisena työssä -hankkeen kirjoitussarjassa verkoston jäsenet kertovat kokemusosaamisesta omista näkökulmistaan. Juttujen kirjoittajat ovat olleet mukana hankkeen toiminnassa eri rooleissa. Lue sarjan muut kirjoitukset: Kokemuksia ja näkökulmia Elämällä oppii! -valmennuksesta ja Mihin milloinkin taivumme, asiakas ja minä? – omien kokemusten hyödyntäminen asiakastyössä
Suomen Diakoniaopiston, Diakonissalaitoksen ja Diakonia Ammattikorkeakoulun Kokonaisena työssä -ryhmähanke (02/23–06/25) kehittää, pilotoi ja juurruttaa käyttöön valmennusmallin ja työvälineet kokemusosaamisen tunnistamiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Hanke on Euroopan Unionin (ESR+) osarahoittama osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa.
Lisätietoja
Katriina Nuutinen
Projektipäällikkö
katriina.nuutinen@sdo.fi