Tämä kirjoitus on osa Kokonaisena työssä -hankkeen ”Tarinoita kokemusosaamisesta” blogin sarjaa. Tässä kirjoituksessa hankkeen toiminnassa mukana oleva Jenny kertoo omasta kokemusosaamisen matkastaan.
Moi!
Sataako siellä? Täällä on pieni vuoristosade ja isoja pisaroita. Ihanaa!
Minulle tulee pian kahdeksan vuotta tietoisuutta siitä, minkälaista täällä neurokirjon sateenvarjon alla voi olla. Erityisesti minulle on tällä matkalla jääneet mieleen asiantuntijaturistien kohtaamiset. He ovat kertoneet minulle tieteen nimissä ja ammatissaan kangistuneena, että mistä tuulee ja kuinka minun tulisi pukeutua eri sääolosuhteisiin. Milloin tulisi piiloutua jäykän ammattilaisen sadetakin alle. Ovatko he tehneet sen tottumuksen, ajankuvan vai stigman pelossa?
Ihania ja voimaannuttavia ovat olleet ne kohtaamiset, joissa voi aidosti tanssia sateessa ja vaikka nostattaa vähän myrskyä, herättää jotain.
Sama periaate pätee työyhteisöön ja asiakkaiden kohtaamiseen. Eräs kokemusmatkailijakollegani omasi hyvin samankaltaisen vision. Hän sanoitti sen hienosti: “Hommat lähtevät helpommin toimimaan, kun ei tarvitse olla kietoutunut ammattilaisen jäykkään takkiin, joka ei jousta tippaakaan”. Yhteistä kosketuspintaa asiakkaan kanssa löytyy helpommin, kun takkia hieman avaa. Tällöin molempien matkailijoiden on helpompi hengittää, avautua ja kohdata tunnetasolla. Näin luottamusta ja suhdeperustaista työskentelyä on helpompi alkaa rakentamaan. Ja välillähän pitää vain uskaltaa hypätä ensin.
Työelämän monet roolit ja maskaaminen* ovat uuvuttavia. Ammattilaisuus edellä menen tietenkin. Jos kuitenkin työskentelen samanlaisia haasteita kokeneiden nuorten kanssa, niin miksi olisin vaiti? Huomioin toki myös sen, että näillä nuorilla kokemusmatkailijoilla on ulkomaiden kontaktit olleet erilaiset kuin itselläni.
Teini-Jenny otti aikoinaan apua vastaan paremmin kadunkulkijoitakin kuin sosiaalityöntekijöiltä. Luottamukseni virkaatekeviin henkilöihinhän oli jo mennyt. Oli helpompi etsiä yöpaikka kokemusasiantuntijan kanssa. Aamulla oli taas jaksamista kohdata uusia haasteita. Eikä Jenny olisi nyt tätä kirjoittamassakaan, ilman muita kokemusasiantuntijoita tai aktiivista järjestötoimintaa. Silloin joskus ennen, “Back in the days”.
Onneksi vapaaehtois- ja kokemustyöntekijöiden roolit ovat saaneet nykyään vankemman aseman. Toivotaan, että nykyinen hallitus ottaisi nämä aspektit huomioon myös päätöksenteossa, joissa leikkaukset osuvat tällä hetkellä juuri meidän laivaamme.
Nykyisenä päätehtävänäni sote-alan ammattilaisena, on antaa toivoa, voimaannuttaa ja auttaa kaikkia matkaajia tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Tehtävänä on ennen kaikkea avartaa asiakkaiden matkailukokemuksia, tehdä niistä turvallisia sekä tuoda esiin näitä matkakertomuksia.
Bon Voyage, Hyvää matkaa!
Toivottaa,
Jenny Brigatti-Soininen
Kokemustoimija, ADHD-liitto
Sosionomi AMK
*Maskaus-käsite tulee englannin kielen sanasta masking. Sillä tarkoitetaan synnynnäisten neurokirjon piirteiden kätkemistä eräänlaisen naamion taakse sekä neurotyypillisen käytöksen matkimista.
Kokonaisena työssä -hankkeen kirjoitussarjassa verkoston jäsenet kertovat kokemusosaamisesta omista näkökulmistaan. Juttujen kirjoittajat ovat olleet mukana hankkeen toiminnassa eri rooleissa. Lue sarjan muut kirjoitukset:
– Elämänkokemukset osaamisen voimavarana
– Voiko kokemusta ja osaamista erottaa toisistaan?
– Kokemuksia ja näkökulmia Elämällä oppii! -valmennuksesta
– Mihin milloinkin taivumme, asiakas ja minä? – omien kokemusten hyödyntäminen asiakastyössä
– Tarvitsemme kokemukseen perustuvaa osaamista sosiaali- ja terveysalan opinnoissa
Suomen Diakoniaopiston, Diakonissalaitoksen ja Diakonia Ammattikorkeakoulun Kokonaisena työssä -ryhmähanke (02/23–06/25) kehittää, pilotoi ja juurruttaa käyttöön valmennusmallin ja työvälineet kokemusosaamisen tunnistamiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Hanke on Euroopan Unionin (ESR+) osarahoittama osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa.
Lisätietoja
Katriina Nuutinen
Projektipäällikkö
katriina.nuutinen@sdo.fi