Alkoholistin tytär kokemus-osaajana
Sofia Laitinen / @sofianstoori
Sofia Laitinen / @sofianstoori
ALKOHOLISTIN TYTÄR KOKEMUSOSAAJANA
Käsittelen tekstissäni sitä, minkälainen vaikutus läheisen päihderiippuvuudella on ollut omaan elämääni ja sekä sen vaikutuksista yhteiskunnallisesti. Tuon tekstissä esille kokemusosaamisen hyödyn ja merkityksen mielenterveys- ja päihdepuolen palveluissa. Aloitan kertomalla mitä päässäni liikkui, kun olin mukana vanhempani Minnesota-hoidon läheispäivässä. Miten kaikki kokemani on vaikuttanut minuun ja ajatusmaailmaani?
“Minnesota-hoito tähtää täysraittiuteen. Hoidossa potilas on vastuussa toipumisestaan, ei sairastumisestaan. Minnesota-hoidossa alkoholistia autetaan vähitellen näkemään juomisensa seuraukset. Terapiaryhmiä vetävät toipuneet alkoholistit, joilla on hoidon ideologian mukaan syvin asiantuntemus alkoholismista”.
Lainaus: Lääkärilehden verkkopainos 26.10.2012, Ulla Toikkanen
Minnesota-hoito tähtää täysraittiuteen – Lääkärilehti
PÄIHDERIIPPUVAISEN VAIKUTUS TYTTÄREEN
Sanoin etten haluaisi mennä läheisten päivään. Koin, ettei minulla ole enää mitään sanottavaa. Tunsin voimakkaan jännityksen penkkiin istuessani. Siellä silti istuin. Istuin itseäni varten. Halusin saada tietoa riippuvuudesta. Halusin päästä kertomaan, kuinka kaikki on vaikuttanut minuun. En pystynyt käsittämään miten hän edes kehtasi pyytää sinne. Olettiko hän, että tapaamisen jälkeen luottamus ja kaikki palautuu ennalleen.
Vastaus kysymykseen, miten hänen alkoholin käyttönsä on vaikuttanut arkeeni, elämääni ja mielenterveyteeni, on traumaperäinen stressihäiriö. Traumaperäisen stressihäiriön vuoksi jouduin keskeyttämään työni sekä opintoni. Olin liian stressaantunut. Olen joutunut ottamaan liikaa vastuuta. Olen joutunut käsittelemään paljon asioita yksin. Silloin kun vanhempi joi, en osannut nähdä häntä tukena tai turvana. En pystynyt ymmärtämään, kuinka hän pystyi laittamaan alkoholin kaiken muun edelle. Jokainen kerta, kun hän joi ja jäi siitä kiinni sekä valehteli päin naamaani, rikkoi välillämme olevan luottamuksen. Oikeastaan hän rikkoi luottamukseni myös itseeni ja muihin ihmisiin. Olen jatkuvassa stressi- ja pelkotilassa. Mitä jos olenkin vain kuvitellut kaiken? Mitä jos kaikki on minun syytäni? Mitä jos jonain päivänä saan puhelun, että jotain peruuttamatonta on tapahtunut? En ole kahteen vuoteen pitänyt puhelintani äänellisenä, koska pelkään vastata puheluihin. Syke nousee ja hengitys salpaantuu joka kerta, kun joku läheinen soittaa tai en saa vanhempaani kiinni.
En kykene käymään hänen luonaan ilman varmistamista, että hän on selvänä. En halua joutua näkemään häntä taas sekavassa tilassa. Olen joutunut näkemään hänet sekavana ja sellaisissa olosuhteissa, joita en varmasti tule unohtamaan. On ollut runsaasti tilanteita, joissa olen joutunut olemaan huolissani ja häpeämään omaa vanhempaani. Olen nähnyt ja oikeastaan kokenut painajaisia pitkän aikaa. Olen joutunut myös pelkäämään, ettei vanhempani hae tai saa apua itselleen. Olen pelännyt, etten itse saa tietoa ja tarvitsemaani tukea asioiden läpikäymiseen.
OIKEA APU PÄIHDERIIPPUVAISILLE JA LÄHEISILLE
Osataanko päihderiippuvuus nähdä oikeana sairautena? Millaisen kohtaamisen saa päihderiippuvainen terveyskeskuksessa? Huomioidaanko läheiset sairauden edetessä? Hyödynnetäänkö mielenterveys- ja päihdealalla tarpeeksi kokemusosaamista?
Monissa terveyskeskuksissa päihderiippuvaisia ei osata kohdata ihmisinä ja tarvittava apu on monen mutkan takana. Tarvittaisiin tietoa, taitoa ja ymmärrystä siitä mitä päihderiippuvainen todella tarvitsee. Mitä se oikeasti on, kun sairastaa päihderiippuvuutta. Tarvittaisiin enemmän kokemusosaamisen hyödyntämistä. Itselle, vanhemmalleni ja varmasti monelle muulle vertaisuus on ollut merkittävä tekijä. Minnesota-hoidossa ryhmiä vetivät toipuneet alkoholistit. Myös läheisriippuvuudesta puhui omakohtaista kokemusta omaava alkoholistin läheinen. Sitä kautta sai paljon vertaisuutta ja vertaistukea. Pääsi itse kertomaan kokemuksistaan sekä kuulemaan samankaltaisia tarinoita. Tunne siitä, että ei ole asian kanssa yksin, oli vahvasti läsnä. Entiset käyttäjät tai läheisinä sairauden kokeneet, nykyiset kokemustyöntekijät, osaavat reagoida ja toimia oikein; olla ihmiseltä ihmiselle. Heillä on tarvittavaa kokemusosaamista.
KOKEMUSOSAAMINEN EI AINA HENKILÖKOHTAISTA
Elämänkokemusta, eli kokemusosaamista löytyy jokaisesta meistä elämän eri osa-alueilta. Erilaisista kokemuksista, niin negatiivisista kuin positiivisista, on tärkeä jakaa osaamistaan muille. On tärkeää saada myös jaettua muilta saamaamme osaamista eteenpäin. Omien kokemusten lisäksi muiden kuuntelu ja tilanteiden tarkkailu, lisää osaamista. Jokainen meistä pystyy siis omien ja läheistensä kokemusten kautta tiedostamaan eri tilanteita ja olemaan avarakatseisempi muita kohtaan. Työntekijällä ei tarvitse olla henkilökohtaista kokemusta päihteiden käytöstä voidakseen auttaa tarvittavalla tavalla. Opintojen ja töiden kautta voi oppia muilta. Omista asiakaskohtaamisista opit, mikä toimii ja mikä ei. Muokkaat toimintaasi sen mukaan, mistä olet saanut asiakkailtasi positiivista ja mistä taas negatiivista palautetta. Syntyy kokemusosaamista ja tiedostat, mikä voisi oikeasti auttaa toista ja miten sen voisi käytännössä toteuttaa. Miten antaa neuvoja silloin, kun toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Osata kunnioittaa ja kohdata hänet ihmisenä.
Teksti: Sofia Laitinen / @sofianstoori (linkki instaan)
Kuva: StockSnap / Pixabay
Kokonaisena työssä -hankkeen kirjoitussarjassa verkoston jäsenet kertovat kokemusosaamisesta omista näkökulmistaan. Juttujen kirjoittajat ovat olleet mukana hankkeen toiminnassa eri rooleissa. Lue sarjan muut kirjoitukset:
– Elämänkokemukset osaamisen voimavarana
– Voiko kokemusta ja osaamista erottaa toisistaan?
– Kokemuksia ja näkökulmia Elämällä oppii! -valmennuksesta
– Mihin milloinkin taivumme, asiakas ja minä? – omien kokemusten hyödyntäminen asiakastyössä
– Tarvitsemme kokemukseen perustuvaa osaamista sosiaali- ja terveysalan opinnoissa
Suomen Diakoniaopiston, Diakonissalaitoksen ja Diakonia Ammattikorkeakoulun Kokonaisena työssä -ryhmähanke (02/23–06/25) kehittää, pilotoi ja juurruttaa käyttöön valmennusmallin ja työvälineet kokemusosaamisen tunnistamiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Hanke on Euroopan Unionin (ESR+) osarahoittama osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa.
Katriina Nuutinen
Projektipäällikkö
katriina.nuutinen@sdo.fi