Validaatiomenetelmässä muistisairaus jaetaan neljään vaiheeseen. Validaation osaamisesta on hyötyä sairauden jokaisessa vaiheessa.
1 Muistisairauden alkuvaihe
Muistisairaus havaitaan usein alkuvaiheessa. Tässä vaiheessa sairastuneella on usein muistivaikeuksia ja kognitiivisen kyvyn heikentymistä. Kognitiiviset muutokset alkavat vaikuttaa kokemukseen elämänhallinnasta ja minäkuvasta. Ajan ja paikan taju ei kuitenkaan ole vielä täysin hämärtynyt.
”Sairastuneen kokemus maailmasta saattaa olla kaoottinen. Hänen identiteettinsä alkaa usein haurastua ja itsearvostus vähenee. Kognitiiviset muutokset saavat siten aikaan psyykkistä haurautta, pelkoja ja turvattomuutta”, kertoo terveydenhuollon lehtori ja Suomen Diakoniaopiston oppisopimuspäällikkö Heli Simonen.
Alkuvaiheessa sairastunut asuu usein kotona mutta tarvitsee kotihoidon palveluita. Kotihoidon työntekijän validaatio-osaaminen auttaa sekä muistisairasta että hoitajaa.
”Alkuvaiheeseen muistisairauteen voi liittyä aggressiivisuutta. Sairastunut saattaa olla kireä ja syytellä muita ihmisiä. Hän voi esimerkiksi kokea, että häneltä on varastettu jotakin. Validaatiota osaava ammattilainen ymmärtää, että varkauden kokemus on kauhea tunne. Hän osaa rauhoittaa ja sanoittaa muistisairaan kokemuksia.”
Tunteiden ymmärtämisen ja sanoittamisen taustalla on validaatiomenetelmän ajatus siitä, että kun ihmisen tunteet tulevat kuulluksi, tunteesta on helpompi päästää irti.
Muistisairauden alkuvaiheessa ei juurikaan käytetä kosketusta etenkään, jos muistisairas ei sitä halua.
2 Ajan ja paikan hämärtymisen vaihe
Muistisairauden toisessa vaiheessa sairastuneella on disorientoitumista: ajan- ja paikantaju hämärtyy. Sairastunut elää yhä enemmän menneisyydessä.
Koska sairastunut ei enää tunnista kotia kodiksi, kotihoidon palvelut eivät usein enää riitä.
Validaatiomenetelmässä on olennaista ymmärtää sairastuneen käytöstä.
”Validaatiossa ajatellaan, että muistisairaan toiminnalla voi olla symbolinen merkitys. Symbolit edustavat menneisyyden merkityksellisiä asioita.”
Jos sairastunut esimerkiksi kulkee pehmolelu kädessä tai imettää vauvaansa, häntä ei kyseenalaisteta.
”Utelias ja ymmärtävä suhtautumistapa riittää.”
Muistisairaan kohtaamisessa vaikeutena usein on se, että ulkopuoliset haluaisivat jotenkin ratkaista muistisairaan kokemukset ja tilanteet.
”Lähtisin pohtimaan, pitääkö asioihin tulla ratkaisua? Usein tunteen kohtaaminen on paljon tärkeämpää kuin tilanteen ratkaiseminen. On tärkeä rauhoittaa myös itseään, jotta muistisairaan kohtaaminen ei aiheuta itsessä ahdistusta.”
Toisessa vaiheessa myös kosketus, äänensävy ja katsekontaktin taso ovat yhä tärkeämpiä muistisairaan kohtaamisessa.
3 Toistuvien liikkeiden vaihe
Kolmannessa vaiheessa muistisairaus on edennyt pitkälle.
Tässä vaiheessa muistisairas ei enää puhu paljoa. Hän saattaa toistella tavua tai sanoja. Hänen toimintansa saattaa tuntua muista hurjalta tai häiritsevältä.
”Sairastunut ihminen saattaa kävellä koko ajan edestakaisin, paukuttaa tai toistella kirosanaa. Toiminnallaan sairastunut käy läpi menneisyyttään ja ilmaisee sitä, että on olemassa”, Simonen sanoo.
Vähitellen liikkeet korvaavat puheen.
”Esimerkiksi musiikki on tässä vaiheessa todella tärkeä väline muistisairaan kohtaamisessa.”
Myös peilaaminen on tapa hakea yhteyttä ihmiseen.
Validaatio tässä vaiheessa tarkoittaa ymmärrystä siitä, että ihminen ei käyttäydy pahuuttaan tai häiritäkseen muita. Samalla kun puheen merkitys yhteyden hakemisessa vähenee, äänensävystä ja kosketuksesta tulee entistä tärkeämpiä.
”Ohjaus tapahtuu yhä enemmän kosketuksen ja äänensävyn avulla. Sanojen merkitys ei enää ole suuri.”
4 Sisäänpäin kääntymisen vaihe
Muistisairauden viimeisessä vaiheessa sairastuneeseen ei enää saa yhteyttä. Hän on paljon silmät kiinni ja tunnekokemuksia tulee harvoin.
”Ihminen on kääntynyt sisäänpäin, omaan maailmaansa.”
Hän viettää aikaa sängyssä tai geriatrisessa tuolissa.
Yksi validaatiomeneltemän pyrkimyksistä on, että viimeistä vaihetta siirretään mahdollisimman pitkälle.
”Kun validation keinoin autetaan ihmistä muistisairauden varhaisemmissa vaiheissa ja hänet hyväksytään omana itsenään vältetään, että ihminen kääntyisi kokonaan sisäänpäin. Vaikka viimeinen vaihe on edessä ainakin jonkinlaisena, sitä voidaan yrittää siirtää.”
Mutta miksi vaihetta halutaan siirtää? Onko siinä jotakin erityisen tuskallista?
”Sitä meidän on hankala tietää, koska ihminen ei viimeisessä vaiheessa juurikaan reagoi. Ajatuksena on, että viimeistä vaihetta lyhentämällä ja siirtämällä ihminen saisi pitää jonkinlaisen toimintakyvyn mahdollisimman pitkään ja pysyisi yhteisön jäsenenä. Ettei hän jäisi yksin.”
Vaikka ihminen eläisi viimeistä vaihetta, ympärillä olevilla ihmisillä ja validaatiolla on edelleen merkitystä:
Kosketus ja lempeä äänensävy auttavat loppuun saakka.
Lue myös: Validaatio auttaa muistisairasta mahdollisimman hyvään elämään
Suomen Diakoniaopisto järjestää validaatiokoulutusta maksupalvelukoulutuksena yrityksille ja kunnille sekä oppisopimuskoulutuksena sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille osana ”Muistioireisen tai muistisairaan ihmisen tukeminen”-tutkinnon osaa.