Kun elinikä pitenee, yhä useampi sairastuu muistisairauteen. Validaatio on tulevaisuuden osaamista, josta on hyötyä ammattilaiselle ja omaiselle.
Syntymäpäiväkortti oli merkki, jota ei voinut sivuuttaa. Hannele, 81, oli kirjoittanut korttiin onnittelun, joka ei koostunut tunnistettavista sanoista vaan kirjainten sekametelisopasta.
Omaiset alkoivat puhua hänelle tutkimuksista. Aluksi Hannele vastusteli, mutta lopulta hän lähti tytär mukanaan lääkäriin. Syntymäpäiväkortista kului yli vuosi siihen, että Hannele liittyi diagnosoitujen muistisairaiden joukkoon.
Tulevaisuuden osaamista
Muistisairautta sairastavien määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana valtavasti eikä tulevaisuus näytä sairauden osalta valoisammalta. Vuonna 2050 muistisairaita arvioidaan olevan lähes kolminkertainen määrä vuoteen 2015 verrattuna.
Muistisairauksien yleistyminen johtuu pääosin siitä, että ihmiset elävät entistä pidempään. Hannelen tavoin suurin osa sairastuneista on yli 80-vuotiaita.
Kaikista ikäihmisistä joka neljäs sairastaa jotakin muistisairautta. Yleisin muistisairauksista on Alzheimerin tauti. Sitä sairastaa noin 70 prosenttia muistisairaista ihmisistä. Toiseksi yleisin on Lewyn kappaletauti (20 prosenttia) ja kolmanneksi yleisin vaskulaarinen dementia (15 prosenttia). Harvinaisempia ovat esimeriksi aivovammasta tai alkoholista johtuvat muistisairaudet.
Suomen Diakoniaopiston oppisopimuspäällikkö Heli Simonen on kouluttanut pitkään validaatiomenetelmää, jota käytetään muistisairaan ihmisen hoitamisessa ja kohtaamisessa. Vaikka validaatio on kehitetty ensisijaisesti ammattilaisten työotteeksi, sen periaatteista hyötyvät myös omaiset.
”Validaation tarkoituksena on auttaa muistisairasta elämään mahdollisimman hyvää elämää.”
Validaatio suojelee muistisairaan omanarvontuntoa
Hannelen diagnoosista on nyt puoli vuotta. Hänen toimintakykynsä on edelleen melko hyvä. Hannele asuu kotona, siivoaa ja tekee ruokaa. Aina ruoka ei kuitenkaan maistu. Kotipalvelu käy kerran viikossa jakamassa lääkkeet ja tarkastamassa voinnin. Selkein seuraus muistisairaudesta on ajokortin menetys. Se harmittaa Hannelea kovasti.
Validaatiomenetelmässä muistisairaus jaetaan erilaisiin vaiheisiin. Alkuvaiheessa ihminen saattaa olla vielä melko toimintakykyinen mutta kognitiivinen kyky on alkanut heikentyä. Sairauden edetessä myös orientaatiokyky heikentyy. Sairastunut elää siinä ajassa ja paikassa, missä milloinkin kokee olevansa. Ihminen vetäytyy hetkittäin menneisyyteensä.
”Validaation avulla pyritään suojelemaan ihmisen arvokkuuden kokemusta. Häntä autetaan sanoittamaan tunteitaan ja kokemuksiaan”, Simonen kertoo.
Muistisairaan kohtaamisessa yleinen virhe on, että sairastunut yritetään auttaa ”tilanteen tasalle”.
”Koska muistisairaus on etenevä aivoja tuhoava sairaus, muistisairaalta ei voi vaatia samanlaista käyttäytymistä kuin ihmiseltä, jolla ei ole muistisairautta. Siksi meidän tehtävämme on ymmärtää sairastunutta ja hänen kokemuksiaan”, Simonen toteaa.
Hyvä hoiva edellyttää validaatiota
Suomen Diakoniaopiston validaatiokoulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään muistisairaita ihmisiä. Koulutuksessa harjoitellaan tilanteita konkreettisesti, mikä on Simosen mukaan tärkeää.
”Ammattilaiset kohtaavat muistisairaiden kanssa välillä hyvinkin haastavia tilanteita. Siksi näissä tilanteissa on tärkeää pysähtyä miettimään, miten sairas ihminen kohdataan empaattisesti.”
Validaation taustalla on psykologisia teorioita kuten Erik Eriksonin elämänvaiheiden teoria. Sen perusajatus on, että ihmisen elämä jakautuu erilaisiin elämänvaiheisiin. Jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy kehitystehtävä tai kriisi, joka täytyy ratkaista. Jos kriisin ratkaiseminen on jäänyt kesken, ihminen palaa siihen viimeistään vanhana, myös muistisairaana.
Simonen kertoo tyypillisen tilanteen:
”Muistisairas saattaa esimerkiksi kantaa lelua vauvana, hoivata ja imettää. Tällöin validaatiota osaava ammattilainen ei ajattele, että muistisairaan toiminta on hölmöä, vaan että se on ihmiselle merkityksellistä. Vauvasta voidaan jutella ja siihen voidaan suhtautua uteliaasti. Tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään muistisairaan kokemusta.”
Kinestetiikka validaation tukena
Sairauden edetessä muistisairas elää jo pitkälti omassa maailmassa. Hän ei enää puhu paljoa eikä keskustelun merkitys validaation käytännöissä ei enää ole suuri. Siksi Suomen Diakoniaopistossa validaatioon on yhdistetty kinestetiikan osaamista.
Kinestetiikasta on hyötyä etenkin sairauden viimeisissä vaiheissa, jolloin keskusteluyhteyttä ei ehkä enää ole. Sen sijaan kosketus, äänensävy ja liikkeet ovat erittäin tärkeitä muistisairaan kohtaamisessa ja hoivassa myös viimeisessä vaiheessa.
”Kosketus ja lempeä äänensävy auttavat loppuun saakka”, Simonen sanoo.
Hannelen suurin toive tällä hetkellä on, että hän saa asua aina kotona. Sen hän toistaa jokaisessa puhelussa tyttärelleen. Tytär kuuntelee ja sanoo, että toivoo sitä samaa. Vaikka se ei olisikaan mahdollista, Hannelen toive on tullut kuulluksi.
Suomen Diakoniaopisto järjestää validaatiokoulutusta maksupalvelukoulutuksena yrityksille ja kunnille sekä oppisopimuskoulutuksena sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille osana ”Muistioireisen tai muistisairaan ihmisen tukeminen”-tutkinnon osaa.
Neljä validaation oppia, joita jokainen voi käyttää muistisairaan kohtaamisessa:
- Harjoittele muistisairaan maailman ja kokemuksen ymmärtämistä.
- Harjoittele muistisairaan tunteen tunnistamista ja sanoittamista. Voit vaikka kysyä, oletko vihainen tai sanoa, että ehkä olet nyt surullinen, kun sinua itkettää. Tunteen tunnistaminen ja jakaminen voi helpottaa muistisairaan tunteen kokemista.
- Keskustele muistisairaan asiasta eli siitä, mikä hänelle on tällä hetkellä tärkeä. Vaikka sinusta tuntuisi, että muistisairas jauhaa asiasta jatkuvasti, siihen liittyy jotain ihmiselle todella tärkeää. Siksi siitä kannattaa puhua.
- Kun muistisairaus on jo pidemmällä, kiinnitä äänensävyyn aina huomiota. Puhu lempeästi. Kosketa pehmeästi.