Aurinkoisena perjantaina Anna, Farhia, Joanna ja Sanna ovat hyväntuulisia. Odotettu viikonloppu on alkamassa, mutta nuoret ovat silti saapuneet Suomen Diakoniaopiston Helsingin kampukselle. He aikovat nimittäin kertoa, miksi tutoreilla on, jos nyt ei aina niin ainakin usein, hauskempaa.
Vuonna 2013 Diakoniaopistolla kyti ajatus, että uusille nuorisopuolen opiskelijoille olisi hyödyllistä saada tukea vertaisohjaajilta. Sanoista ryhdyttiin tekoihin ja niin käynnistyi tutortoiminta useamman vuoden tauon jälkeen uudelleen. Tämän joukon nykyisiä tulenkantajia ovat 17- ja 18-vuotiaat Sanna, Joanna, Anna ja Farhia.
Kaikki nuoret opiskelevat lähihoitajaksi: Sanna perustutkintona ja Joanna, Anna ja Farhia kaksoistutkintona eli kaksarina. He siis käyvät ammattiopintojen rinnalla iltalukiota.
”Kaksoistutkintolaiset on suht erillään muista opiskelijoista, kun meillä on omat aikataulut. Ajattelin, että tutoroinnin kautta voisin tutustua muihin ihmisiin”, Farhia kertoo tutoriksi lähtemisen syitä.
”Lisäksi opiskelu oli aluksi aika sekavaa kaksoistutkinnon takia ja ajateltiin sit auttaa seuraavia”, Anna jatkaa.
Osaamispisteitä, kokemuksia ja uusia ystäviä
Perustutkinto-opiskelijat voivat saada tutoroinnista myös osaamispisteitä. Se ei Sannalle kuitenkaan ollut ensisijainen syy tutoriksi hakeutumisessa.
”Tutorina pääsee tekemään kaikkea kivaa muiden kanssa. Kyllä ihmisten kohtaaminen on parasta”, Sanna toteaa. Uusien kokemusten, ystävien ja osaamispisteiden lisäksi Joanna vinkkaa myös neljännestä bonuksesta:
”On tämä myös hyvä lisä ansioluetteloon!”
Tutorit pääsevät tekemään hauskoja asioita ja samalla kehittyvät esimerkiksi sosiaaliset ja järjestelytaidot.
”Ollaan ohjattu uusia opiskelijoita vuoden alussa. Lisäksi ollaan esitelty Helsinkiä vaihtareille, viety heidät työssäoppimispaikkaan ja vietetty vaan hauskaa aikaa heidän kanssaan. Välillä ollaan oltu myös järjestämässä avoimia ovia ja opiskelijakahvilaa. Kaikenlaista siis”, Anna, Joanna ja Farhia listaavat.
Kohtaamiset ovat poikineet kavereita eri puolilta maailmaa. Anna esimerkiksi ystävystyi vaihto-oppilaiden kanssa niin hyvin, että yhteydenpito on jatkunut kotiin paluusta huolimatta.
Tutor ei jää tyhjänpäälle
Aluksi nuoret saivat tutorhommiin koulutuksen, jossa käytiin läpi ryhmän toimintaa ja ryhmäytymisleikkejä. Kaikkien mielestä koulutuksesta oli iso hyöty.
Tutoroinnista vastaava Noora-ope pitää tutoreihin yhteyttä esimerkiksi WhatsAppissa ja kyselee mukaan tapahtumiin. Noora kuitenkin painottaa, että tutorointi joustaa aina koulunkäynnin mukaan. Mutta kenen kannattaisi ryhtyä tutoriksi?
”Etenkin tutorointi sopii ihmisille, jotka tykkäävät olla muiden kanssa ja haluavat tehdä koulunkäynnin ohella muutakin mukavaa”, Farhia sanoo.
Tärkeintä on kuitenkin se, että on kiinnostunut tutoroinnista.
”Mukaan kannattaa lähteä ilman muuta, jos vaan kiinnostaa!” Sanna kannustaa ja Joanna jatkaa nauraen: ”Kyllä sitä katuu, jos ei ryhdy.”