Tetiana opiskeli Suomen Diakoniaopiston ensimmäisessä yhteisöavustajakoulutuksessa. Koulutus vahvisti hänen suomen kieltään, toi kokemusta vammaisalalta ja avasi polun kohti ammattia Suomessa.
Tetiana muutti Suomeen kolme vuotta sitten sodan vuoksi. Uudessa maassa elämä on tarkoittanut monia muutoksia ja uuden opettelua.
”On uusi kieli ja uusi asunto”, Tetiana kertoo suomeksi.
Syksyllä 2025 Tetiana aloitti yhteisöavustajakoulutuksen.
”Yhteisöavustajan työssä minua kiinnosti se, että voisin auttaa ihmisiä.”
Työssäoppiminen Metsäkalliossa antoi varmuutta ja tukea
Yhteisöavustajakoulutuksessa opiskellaan kaksi tutkinnon osaa: kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon ja vammaistyön ammattitutkinnon tutkinnon osat.
Yhteisöavustajia koulutetaan erityisesti vammaisalalle. Yhteisöavustajakoulutuksen suunnittelu ja kehittäminen on ollut osa hanketta nimeltä Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla (UVVA).
Tetianan opinnot alkoivat kuukauden lähiopetusjaksolla koululla Helsingin Alppikadulla. Pääosa oppimisesta tapahtui kuitenkin työpaikalla.
Tetiana kertoo, että työssäoppimispaikan löytäminen oli vaikeaa.
”Moni vastasi minulle, että anteeksi, emme voi ottaa työssäoppijaa.”
Koulusta hän sai paljon apua työssäoppimispaikan etsimiseen. Lopulta sopiva paikka löytyi Rinnekodeilta Metsäkallion asumisyksiköstä. Metsäkalliossa asuu ikääntyneitä kehitysvammaisia ihmisiä.
Tetiana piti Metsäkalliosta kovasti.
”Metsäkallio oli tosi hyvä paikka. Työkaverit olivat kärsivällisiä ja ystävällisiä. Kaikki auttoivat minua.”
Koulutuksessa oppii kieltä, kohtaamista ja käytännön taitoja
Suomen kielen oppiminen on tärkeä osa yhteisöavustajan koulutusta. Tetiana opiskeli koululla suomea yhden päivän viikossa. Muut päivät hän oli töissä Metsäkalliossa.
Töissä Tetiana oppi paljon katsomalla, mitä työkaverit tekevät.
Lisäksi työkaverit auttoivat häntä uusien sanojen opettelussa.
Tetiana käytti työssä myös muita viestinnän keinoja. Hän kertoo, että vammaisten ihmisten kanssa käytetään esimerkiksi kuvakortteja, elekieltä ja viittomia.
Vähitellen Tetiana oppi tunnistamaan, mitä asiakas tarvitsee. Tärkeä oppi oli myös se, milloin yhteisöavustajaa tarvitaan.
”Kun asiakkaalla oli huono olo, en voinut auttaa. Kun asiakas oli rauhallinen, silloin voin auttaa yhteisöavustajana.”
Ensimmäinen askel voi johtaa koko tutkintoon
Yhteisöavustajan tehtävä on tärkeä vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumisessa.
Koska asiakkaat eivät aina voi tehdä asioita yksin, Tetiana auttoi heitä toteuttamaan toiveitaan.
Tetiana auttoi esimerkiksi pukemaan mieluisat vaatteet tai harrastamaan mukavia asioita.
”Jos asiakas haluaa piirtää, kysyn, minkä värisen kynän hän haluaa. Jos asiakas ei pysty piirtämään kädellä, hän voi ottaa pensselin suuhun. Minä pidän paperia edessä, jotta piirtäminen onnistuu”, Tetiana kertoo.
Yhteisöavustajan koulutus kesti Tetinanan kohdalla kahdeksan kuukautta. Monet valmistuneet jatkavat töitä vammaisalan yksiköissä. Tetiana aikoo opiskella lisää, jotta hänen kielitaitonsa paranisi vielä. Seuraavaksi hän aloittaa hoiva-avustajan opinnot.
Tetianan haaveena on, että hänen suomen taitonsa riittäisi myöhemmin lähihoitajan koulutukseen. Opintoihin ei menisi silloin enää laiaa, koska hän on opiskellut jo monta tutkinnon osaa, jotka voidaan huomioida lähihoitajakoulutuksessa.
Ensi lukuvuonna yhteisöavustajakoulutusta ei ole Suomen Diakoniaopistossa tarjolla. Yhteisöavustajille nähdään kuitenkin tulevaisuudessa tarve. Koulutusta voidaan lähteä tarjoamaan uudelleen tulevaisuudessa.
Yhteisöavustajakoulutus on suunniteltu ja kehitetty Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeessa. Hanke saa osarahoitusta Euroopan unionin sosiaalirahastolta (ESR+). Yhteisöavustajakoulutus on kehitetty hoiva-avustajakoulutuksen rinnalle, painottuen ohjaukseen ja vammaistyöhön.
