Ilmoille kajahtaa vetreä Oulun murre, kun Juuso, 29, vastaa puhelimeen. Hän kertoo, kuinka päätyi opiskelemaan lastenohjaajaksi Suomen Diakoniaopistoon ja miksi alalla kaivataan kipeästi miehiä.
Se, että Juuso lähti opiskelemaan lastenohjaajaksi, oli ja ei ollut sattumaa.
Kun peruskoulu aikanaan päättyi, elämälle piti valita suunta. Juuso oli kiertänyt kirvesmiehenä työskentelevän isänsä kanssa työmaita nuoresta pitäen, ja tämän esimerkin johdattamana hän päätti pyrkiä rakennusalalle. Se tuntui silloin oikealta ja helpolta ratkaisulta.
Valmistuttuaan Juuso ryhtyikin paiskimaan alan töitä ja ura olisi voinut olla siinä, ellei selkä olisi ollut toista mieltä.
”Rakennusalan työt päättyivät pakon edessä selkäongelmiin, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin miettiä, mitä muuta sitä voisi työkseen tehdä”, Juuso kertoo.
Uuden alan löytäminen oli kuitenkin yllättävän helppoa. Oikeastaan se oli elänyt Juuson haaveissa jo pikkupojasta lähtien: tulevaisuudessa hän haluaisi työskennellä lasten kanssa.
Lastenohjaajaksi Suomen Diakoniaopistosta
Selkäongelmien seurauksena Juuson uudelleenkoulutuksessa oli mukana työeläkeyhtiö, jonka kanssa sovittiin, että ennen opiskelupaikan hankkimista Juuso vielä testaisi, olisiko lastenhoitoala varmasti mieluinen ja sopiva myös selälle.
Niinpä eräänä aamuna Juuso aloitti työkokeilun päivähoidossa. Vuoden päivät vahvistivat sen, että hän oli oikealla tiellä.
Työkokeilun aikana Juuso haki ammattikorkeakouluun sosionomiopintoihin, mutta ensi yrittämällä ovi ei auennut. Hän ryhtyi selvittämään vaihtoehtoja ammattioppilaitosten puolelta.
”Tutkin netissä Oulun seudulla koulutusta tarjoavia tahoja ja löysin Suomen Diakoniaopiston.”
Juuso haki kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto-opintoihin, joiden kautta voisi valmistua lastenohjaajaksi ja pääsi sisään. Kun alun perin oppisopimuksena toteutettavan tutkinnon suorittaminen kävi työn ja perheen ohella liian haastavaksi, hän päätti siirtyä täyspäiväiseksi opiskelijaksi.
”En ole sitä katunut. Meillä on hyvä luokka ja mukavat opettajat, jotka on tavoitettavissa ja auttavat, jos tulee ongelmia vastaan”, Juuso kertoo.
Miksi miehet eivät hakeudu alalle?
Juuson luokalla on lähes kolmekymmentä opiskelijaa mutta hän on ainoa mies. Muutenkaan miehiä ei kovin paljon lastenhoitoalalla näy.
”Ehkä se on egokysymys. Kun lastenhoito on ristitty naisten alaksi, on leimasta vaikea päästä irti. Ja sitten, kun on kasvettu ja totuttu tiettyihin ajattelumalleihin, eivät kaikki miehet ehkä edes anna mahdollisuutta ajatukselle, että voisivat sopia työskentelemään lasten kanssa”, Juuso pohtii.
Hänen mielestään monimuotoisuus olisi kuitenkin erittäin tervetullutta alalle.
”Harjoitteluissa olen huomannut, että paitsi lapset, myös työyhteisöt kaipaavat miehiä.”
Yksi vaatimus on ehdoton kaikille.
”On selvää, että jos ei tykkää olla lasten kanssa, ei sovi alalle. Se on ehdoton vaatimus.”
Tulevaisuudessa töitä riittää
Juuso on saanut kosketuksen työelämään työkokeilunsa lisäksi myös opintojen kautta, sillä ammattiopinnoissa harjoitteluja on runsaasti. Myös opettajat tuntevat alan käytännön kysymykset.
”Olemme yhdessä pohtineet esimerkiksi sitä, kuinka päivähoidon arkeen saa yhdistettyä suunnittelutyöt, joille ei meinaa useinkaan jäädä muulta tekemiseltä aikaa. Se on vähän paradoksaalista, sillä kun lapsia on paljon, on tärkeää, että toiminta on hyvin suunniteltua.”
Ammattiin valmistuminen häämöttää vuoden päässä, siitäkin huolimatta, että koronakevät on tuonut oman mausteensa opintoihin. Viruksen takia Juuso joutui keskeyttämään työharjoittelunsa ja on tehnyt kevään ajan etäopintoja.
Valmistumisen jälkeen Juuso aikoo mennä hetkeksi töihin, mutta sen lisäksi hänellä on jo takataskussa uusia, isompia suunnitelmia.
”Haluaisin ryhtyä yrittäjäksi ja perustaa oman päiväkodin”, hän kertoo.
Päivähoitopaikan työnimeä hän ei kuitenkaan halua paljastaa.
”Se on olemassa mutta vielä salaisuus.”
Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Juuson on kuitenkin tehtävä vielä opintoja, töitä ja pidettävä kesälomaa. Lisäksi tiedossa on iloinen perhetapahtuma, jonka ansiosta Juuso saa nauttia lasten kanssa olemisesta sekä kotona että töissä.
”Meidän perheeseen kuuluu jo valmiiksi 2,5-vuotias tyttö ja nyt kesällä syntyy vielä vauva”, Juuso myhäilee.