Fei Fei Chen tuli Suomeen Kiinasta noin yhdeksän vuotta sitten äskettäin peruskoulusta päässeenä, oli talvi ja suomalaiset tuntuivat yhtä kylmiltä
Kun Fei Fei yritti tervehtiä, ihmiset eivät hymyilleet tai tervehtineet takaisin. Suomen kielen opiskelu piti aloittaa ihan alusta, eikä englantikaan ollut hallussa. Kulttuurierot hämmensivät.
”No ihan alussa se tuntu, että kaikki on niin ihanaa.. Että voi syyä haarukalla ja vesi tulee ihan hanasta…. Sen jälkeen.. noin kuukauden päästä, alko tuntua aivan järkyttävältä. Salaattikin ei oo kypsytetty, maito tekee mahan kipiä, ei ymmärrä mitä toinen puhua… Miksi ei voi syödä sormella? Sekin on helepompi (kuin haarukan käyttö)!”
Kun ketään sukulaista ei ollut lähellä, Fei Feistä tuntui kuin hän olisi ollut yksin kaukana avaruudessa, varsinkin kun Oulussa ei ollut silloin vielä läheskään niin paljon maahanmuuttajia kuin nykyään. Nyt jälkeenpäin Fei Fei nauraa kokemuksilleen, kun yksi pikku tyttökin sanoi: ”Äiti kato tuota eskimoa!”
Fei Fei aloitti opiskelun melkein heti tulonsa jälkeen Oulun Diakoniaopistossa (1.1.2017 Suomen Diakoniaopisto) maahanmuuttajille tarkoitetussa valmentavassa koulutuksessa. Suomessa opiskelu tuntui ihanan rennolta verrattuna koulunkäyntiin Kiinassa. Suomessa kouluun menoa ei tarvinnut pelätä rangaistuksien pelossa vaan täällä opettaja tuntui Fei Feistä äidiltä ja koulu kodilta.
Valmentavan koulutuksen jälkeen Fei Fei aloitti lähihoitajaopinnot
Vähitellen hän sai myös ystäviä suomalaisista. Opiskelu koulussa oli antoisaa, kun häntä kohdeltiin samanveroisena muiden opiskelijoiden kanssa. Työssäoppimispaikoissa vain joskus harmitti, kun hänet laitettiin tekemään liian yksinkertaisia tehtäviä, esimerkiksi siivoamaan, vaikka olisi pitänyt saada harjoitella hoitotyötä. Parasta oli, kun työpaikkaohjaaja suhtautui kuin omaan tyttäreensä ja oli kiinnostunut itsekin oppimaan uutta.
Fei Fei näkee myös tärkeänä, että maahanmuuttaja otetaan mukaan keskusteluihin eikä jätetä yksin. Valitettavasti näin ei aina ole.
”Maahanmuuttajat kaipaa enemmän neuvoja… Ei kaikki osaa hyvin suomea. Joskus ei.. välttämättä ymmärrä, mitä ohjaaja sannoo … Pitää olla kärsivällisyyttä ja pitää kannustaa…rohkeasti kysymään. Puhu heille… samanlailla kuin suomalaisia. Ei…en tiedä, osaako se suomea, että en minä jaksa puhua sen kanssa.”
Fei Fein valmistumisesta lähihoitajaksi on nyt neljä vuotta
Nykyään hänellä on perhe suomalaisen miehen kanssa ja heillä on kohta 3-vuotias Eemeli-poika. Lisäksi hän omistaa miehensä kanssa ravintolan ja tekee ohjaajan työtä alaikäisille maahanmuuttajille tarkoitetussa ryhmäkodissa. Lähihoitajana hän on ehtinyt työskennellä myös kotihoidossa, sisätautiosastolla ja Veljeskodissa. Haaveena on opiskella vielä joskus terveydenhoitajaksi ja mahdollisesti jopa lääkäriksi.