Mimmu opiskelee Suomen Diakoniaopistossa lastenohjaajaksi. Ajatus uudesta ammatista heräsi aikuisena.
Kun Mimmu valmistui lukiosta lähes kaksikymmentä vuotta sitten, hän hyppäsi vauhdilla työelämään. Kaupanala tuntui nuoresta Mimmusta mielekkäältä ja töitä riitti. Alalta oli myös helppoa lähteä maailmalle.
Nelisen vuotta sitten Mimmun elämä muuttui, kun hän sai lapsen.
”Olin kolme vuotta kotona. Sinä aikana heräsi toive uudesta ammatista. Minusta tuntui, että kaupanala oli osaltani nähty.”
Mimmu paneutui uuden ammatin valintaan perusteellisesti.
Hän kävi esimerkiksi ammatinvalintapsykologilla, jonka kanssa yhdessä pohdittiin hänelle sopivaa alaa.
Nopeasti kävi selväksi, että Mimmun vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet osuivat hyvin yhteen sosiaalialan töiden kanssa.
”Sen jälkeen jatkoin itse tutkimuksia. Oulusta löysin Suomen Diakoniaopiston kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon ja päätin, että tänne minä haen.”
Kasvatus- ja ohjausalalle
Mimmun aiemmista opiskeluvuosista oli niin kauan, että ammatillinen koulutus tuntui sopivan lempeältä startilta.
Siksi Mimmu haki ja pääsi opiskelemaan kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoa, josta voi valmistua joko lastenohjaajaksi tai nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.
”Haluan työskennellä varhaiskasvatuksessa, joten valitsin lastenohjaajan osaamisalan.”
Opintojensa jälkeen Mimmu valmistuu ammatillisesta perustutkinnosta. Hänestä perustutkinto on aikuiselle siitä näppärä, että sen aikana pääsee testaamaan alan sopivuutta itselle.
”Ja jos jatko-opinnot kiinnostavat, sinne on ensimmäisen tutkinnon jälkeen helppo suunnata.”
Opiskelu on tuntunut pehmeältä, mukavalta ja innostavalta, kuten Mimmu toivoikin.
Hän on opiskellut työvaltaisessa ryhmässä. Se on tarkoittanut rytmiä, jossa opiskellaan kuukausi koululla teoriaa ja sen jälkeen ollaan reilut kolme kuukautta työpaikalla.
”Oppimistapana työvaltaisuus on erityisen toimiva, koska pääsen soveltamaan teoriaa nopeasti käytäntöön.”
Mimmun työssäoppimispaikkoja ovat olleet iltapäivätoiminnan lisäksi päiväkodit.
”Työpaikalla on ohjaaja, jolta opin käytännössä. Hänen kanssaan suunnittelen tehtäviä, joissa voi soveltaa teoriaa käytäntöön. Se toimii oppimisen näkökulmasta todella hyvin.”
Lastenohjaajan työn vahvuudet
Lastenohjaajan työ on tuntunut Mimmusta mielekkäältä ja hän suhtautuu varhaiskasvatuksen kenttään uteliaasti ja avoimesti.
”Minua kiinnostavat haasteet ja merkityksellisyys, joita tällä alalla riittää.”
Luovana ihmisenä Mimmu on kokenut, että lasten kanssa hän voi hyödyntää omaa vahvuuttaan. Lisäksi työpäivät ovat mukavan vaihtelevia.
”Tykkään, kun työssä tapahtuu paljon ja saan suunnitella vaikkapa varhaiskasvatusryhmän toimintaa.”
Alan monipuolisuus on muutenkin ollut Mimmun mieleen. Hän on Suomen Diakoniaopistossa päässyt esimerkiksi kurssille, jossa keskityttiin tukea tarvitsevien lasten kasvatukseen ja ohjaukseen.
”Kurssilta olen saanut perspektiiviä siihen, millaista työ erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa voisi olla.”
Kasvatusalalla töitä riittää, ja monella paikkakunnalla ammattilaisista on pulaa.
Se on tietenkin työllistymisen näkökulmasta hyvä juttu, mutta saattaa vaikuttaa siihen, miten alalla jo olevat kokevat oman työtilanteensa. Mimmu on huomannut, että oma asenne ja työyhteisön yhteinen asenne vaikuttavat paljon kokemukseen omasta työstä.
”En esimerkiksi halua lähteä siitä, että ala olisi ”vain” kuormittava. Lasten kanssa työskentelyssä on niin paljon hyvää ja koen, että oma asenne vaikuttaa fiilikseen paljon. Harkitsin alalle kouluttautumista hyvin, ja olen valintaani tyytyväinen.”
Toisaalta hän miettii jo, miten ikävä opiskeluaikaa tulee.
”Rakastan koulussa olemista ja täällä [Suomen Diakoniaopistossa] opiskelua. Tämä aika on ollut aivan huippua.”
Haluatko lastenohjaajaksi?