Riku, 17, ja Vertti, 18, opiskelevat Suomen Diakoniaopistossa, Oulun kampuksella. Kumpikin tuli opiskelijaksi suoraan peruskoulusta – Vertti tosin pienen mutkan kautta.
”Hain kyllä heti Suomen Diakoniaopiston lähihoitajakoulutukseen, mutta jäin varasijalle.”
Siksi hän aloitti sosiaali- ja terveysalan opinnot toisessa oppilaitoksessa. Varsin pian eteen tuli mahdollisuus vaihtaa opiskelupaikkaa kesken lukukauden.
Kumpikin nuori on ollut tyytyväinen sekä Suomen Diakoniaopistoon että opiskelemaansa alaan.
”Täällä on tiimihenkeä”, Vertti kuvaa opiskelupaikkaansa.
Lähihoitajan opintoihin Vertin houkutteli ihmisläheisyys:
”Tykkään olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.”
Riku puolestaan ajatteli, että sosiaali- ja terveysalan perustutkinto olisi hyvä välietappi. Hän on haaveillut pienestä pitäen poliisin tai ensihoitajan työstä.
”Isä vinkkasi opiskelemaan lähihoitajaksi, koska minulla pitää olla toisen asteen tutkinto ennen jatko-opintoja. Se oli hyvä idea.”
Keikkatyötä ikääntyneiden yksikössä
Opintojen aikana opiskelijat pääsevät erikoistumaan itseään kiinnostavalle osaamisalalle. Valittavana on esimerkiksi sairaanhoidon, vammaistyö, mielenterveys- ja päihdetyön sekä lasten hoidon suuntaukset.
Sekä Riku että Vertti ovat suunnitelleet erikoistuvansa Ikääntyvien hoidon ja kuntoutuksen osaamisalaan.
Ajatusta on vahvistanut se, että he tekevät opiskelun ohessa keikkatyötä ikääntyneiden yksikössä Attendolla.
Molemmat yllättyivät, miten nopeasti kutsu keikkalaiseksi tuli.
”Olin ollut kesätyösetelillä Attendossa, ja heti soitettiin perään, että tulenko keikalle”, Vertti kertoo.
Heidän on mahdollista tehdä keikkatyötä vain viikonloppuisin, koska pääosa viikosta kuluu lähi- tai etäopetuksessa. Se on hyvin ymmärretty työpaikalla.
”Johtaja on samaa mieltä, että opinnot tulevat ensin.”
Keikkailusta nuoret saavat silti arvokasta työkokemusta ja osaamista ikääntyneiden kohtaamisessa.
”Meillä on hyviä keskusteluja vanhusten kanssa. Ollaan muisteltu menneitä aikoja”, Vertti kertoo.
Osa ikääntyneistä on muistisairaita, mikä tuntui aluksi hieman hankalalta. Miten muistisairaalle pitäisi jutelle?
”Mutta tärkeintä on vain myötäillä ja jutella”, Riku sanoo.
Sote-alan opiskelu tuo elämälle suuntaa
Vaikka arki on täyttä opintojen ja keikkailun takia, vapaa-ajan määrä tuntuu riittävältä. Vapaalla aktiivisesta elämästä nauttivat opiskelijat urheilevat, tapaavat kavereita ja rentoutuvat musiikkia kuunnellen.
Vaikka tulevaisuus on nuorilla vielä kutkuttavan avoin, tuo sosiaali- ja terveysalan opiskelu elämälle suuntaa.
”Jossain vaiheessa jatkan opiskelua, mutta ensin aion tehdä lähihoitajan töitä”, Riku kertoo. Vertti puolestaan ajattelee pysyvänsä sote-alalla.
”Tykkään vaan tehdä lähihoitajan työtä niin paljon”, Vertti toteaa.