Blogikirjoituksessa Hanna Manninen pohtii ja reflektoi omaa opiskelupolkuaan sekä oman ohjaajuuden ja asiantuntijuuden vahvistumista Kokemusosaaminen näkyväksi -koulutuksen aikana.
Roolien muutosta. Ammattitaidon kasvua. Myötätuntouupumuksesta työhyvinvoinnin ammattilaiseksi. Tunnetiloja ja rajojen opettelua.
Kokemusasiantuntija heittää itsensä täysillä kehiin. Minä olen tässä; tuen sinua, kuten minä olen itse pyrkinyt tukemaan itseäni. Ohjaaja ottaa kehiin etiikan, lait ja ammatilliset rajat sisältäen hurjan määrän tietoa mielenterveydestä ja riippuvuuksista. Ensimmäinen askel tapahtuu itsessä: olen käynyt jotain läpi, mutta minun täytyy osata suhtautua siihen kuin ammattilainen; mitä minulle oikeastaan menneisyydessä tapahtui, lakien puitteissa? Millaista kohtelua sain itse terveydenhuollon ja sosiaalityön asiakkaana ja miten olisin itse halunnut tulla kohdatuksi, jos olisin saanut parasta mahdollista kohtelua? Loistava tapa aloittaa oma polku ammattilaiseksi itsereflektion kautta. Oppimispäiväkirja kulki rinnalla kokonaiset 1,5 vuotta.
Osaaminen ja ammatillisuus kasvoivat opinnoissa
”Teoria on teoriaa, työtä tehdään tekemällä”, totesi eräs opiskelukaverini viimeisen työnohjauksen päätteeksi. Teoria kulkee työn rinnalla ja sovelletaan käytäntöön, riippuen, missä töitä tehdään. Neljässä eri työharjoittelupaikassa olleena opiskelijana saatan todeta, että julkinen, yksityinen ja kolmas sektori ovat ammattilaiselle kolme eri maailmaa. Mutta mikä parasta, oma psykiatrinen ja päihdeosaaminen karttui niistä jokaisessa.
Työharjoittelut ovat ammattiin opiskelevan valttikortti ja osaamisen varmistus. Tukea tutkintoon sain työpaikkaohjaajilta kuten sairaanhoitajilta, sosionomeilta sekä yhteisöpedagogeilta. Oma ohjaajuus lisääntyi, kun paikalla oli työnsä tuntevia raudanlujia ammattilaisia ja opettajat Suomen Diakoniaopistolta, jotka seurasivat vahvasti vierellä, miten opinnot sujuivat. Etäopiskelun tietokoneella sai itse ajoittaa koulutussopimuksella opiskellessa kahdelle eri päivälle viikossa ja samalla pitää vähän vapaata, jos yksi päivä viikossa täyttyi jo oppimateriaalien läpikäynnillä sopivassa ajassa. Opintojen suunnittelu HOKSilla oli vastuuntuntoista ajankäyttöä, mutta myös vapaata suunnittelua. Työhyvinvointi oli paitsi osa työpaikan järjestelyjä ja virkistysmahdollisuuksia asiakkaiden kanssa, mutta myös tärkeä laji ymmärtää, että vapaa-ajan ja työn erottaminen tapahtuu suurimmaksi osaksi vapaa-ajalla.
Roolin muutos tapahtui toisen työharjoittelun kohdalla; toipumisorientaatio keikautti ohjaajaopiskelijan tasavertaiseksi asiakkaan kanssa, mikä voi tuntua oudolta ajatukselta valtaelementtien hallitsemassa terveydenhuollossa esimerkiksi psykiatrille, mutta täysin normaalilta kokemusasiantuntijalle. Oma ohjaajuus lisääntyi samalla, kun tietotaito kasvoi ja keskustelut asiakkaiden kanssa virittyivät asiantuntijuuden tasolle, eikä tällä kertaa oman kokemuksen kautta vaan asiakaslähtöisesti. Ei ollutkaan enää oma elämä kyseessä.
Opiskelukavereita näki harvoin, mutta seminaaripäivät ja työharjoittelun työkaverit muodostuivat itselle elintärkeäksi. Joskus työharjoittelupaikan täytyy vain ottaa, mistä sen saa, mutta verkostojen toimivuudella sain varmistettua itselleni sopivia ja mielenkiintoisia työharjoittelupaikkoja. Oppisopimuksesta en aluksi edes haaveillut, vaan tarvitsin montaa eri työharjoittelupaikkaa ammattitaitoni lisäämiseksi. Kelan tuilla opiskeleminen ei ole helppoa, mutta kyllä 1,5 vuotta sujahti pienillä varoilla eläen ja omat lounaatkin kustantaen. Tärkeintä oli, että viihdyin, siellä missä olin. Työnteko opiskelun ja työharjoitteluiden ohella onnistui myös ajoittain arkisin ja viikonloppuisin, jotta pystyin ostamaan itselleni läppärin ja sähköpotkulaudan työmatkoihin paikkakuntani sisällä. Entinen mielenterveystoipuja voimaantui entisestään; en ollut tehnyt näin paljon töitä suurin piirtein koskaan.
Kokemusasiantuntija vai ohjaaja?
Valmistuttuani olin käynyt melkoisen prosessin läpi; neljä vuotta sitten käyty kokemusasiantuntijakoulutus vaikutti tutkintoni valitsemiseen: olisiko minusta ammattitaitoiseksi ohjaajaksi esimerkiksi järjestötyössä, kun olen vapaaehtoisena tehnyt yli 10 vuotta töitä?
Häpeävertailuni muihin ammattilaisiin omasta pienuudestani heihin verrattuna vaihtui oman tutkintoni tuomaan itsevarmuuteen ja tasa-arvoiseen kohtaamiseen. Aloin arvostaa näkökulmaani ja varsinkin työllistyttyäni lopulta järjestötyöhön osa-aikaiseksi ohjaajaksi opintojen ohella ja samalla kokemusasiantuntijatöitä keikkatyönä tehden. Pääsin luennoimaan ja vetämään ryhmiä: huomasin, että aloin kukoistamaan. Voimaannuttavaa työtä tekeminen toi minulle nautintoa; minä osaan ja olen hyvä jossain. Osallisuuden ja oman toimijuuden lisääminen nousi huippuunsa. Samaa tavoitetta, mitä kaivataan mielenterveystoipujille omassa elämässä; merkityksellinen elämä, saada jotain aikaiseksi ja tulla kuulluksi. Nyt tein sitä vain työn kautta.
Mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaiseksi valmistuessani oloni oli positiivisesti jännittynyt. Valmistujaisissa näkisin Ellin kirjoitustehtävien kautta tutut vahvat opiskelutoverini ja pääsisin keskustelemaan opettajien kanssa. Ruusun saatuani ja opettajaa halattuani oli oloni haikea; 1,5 vuotta on loppujen lopuksi lyhyt matka. Viimeisen työharjoittelupaikkani ohjaaja lahjoi minut yllättäen ja kävin moikkaamassa rakkaat työkaverit paikan päällä. Yksi osa elämääni päättyi ja tiesin, että monta on vielä edessä. Opiskelu Suomen Diakoniaopistossa oli yksiä elämäni tähän mennessä parhaimpia oppimiskokemuksiani, sillä sain samalla tuen, mitä tahtoisin antaa itselleni. Jatkaisin ehdottomasti opintoja toisen tutkinnon parissa koululla, jos tarve vaatisi. Löysin oman intohimoni; asiakastyö nuorten ja lasten parissa mielenterveyden saralla. Kiitokseni menee koulun henkilökunnalle, työtovereille, opiskelijoille ja yhteistyökumppaneille. Kaikkien ansioista, meitä on nyt monta voimaantunutta toipujaa ammattilaisuuden äärellä, tukemassa seuraavia oman elämänsä asiantuntijoita.
”Hanna Manninen oli yksi Kokemusosaaminen näkyväksi koulutuksen opiskelijoista. Koulutuksessa suoritettiin mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkinto. Koulutukseen valittiin kokemusasiantuntijakoulutuksen suorittaneita henkilöitä. Joulukuussa 2023 juhlittiin 13 opiskelijan valmistumista. Osalle opiskelijoista tämä oli ensimmäinen koskaan valmiiksi saatu koulutus. Koulutuksessa ei ollut siis reaaliaikaisia tapaamisia vaan kaikki koulutuksen materiaali oli valmiina verkko-oppimisalustalla. Tehtävät liittyivät suoraan käytännön työhön. Erittäin tärkeässä roolissa olivat siis työ- ja harjoittelupaikat ja niistä nimetyt ohjaajat.
Uusi vastaavanlainen koulutus on suunnitteilla vuodelle 2025.”
-Irina Köntti, asiakkuusvastaava Suomen Diakoniaopisto, kokemusosaamiseen hurahtanut kouluttaja.
Lisätietoa
Irina Köntti
irina.kontti@sdo.fi