Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla-hankkeessa on kehitetty uusi vammaisalan vetovoimaa lisäävä koulutus. Hanke on saanut osarahoitusta Euroopan Unionin sosiaalirahastolta. UVVA-hankkeen tavoitteena on ollut vahvistaa vammaisalan veto- ja pitovoimaa sekä työyhteisöjen kieli- ja kulttuuritietoista osaamista. Näihin tavoitteisiin liittyi myös yhteisöavustajakoulutuksen kehittäminen. Koulutuksen sisältö painottui ohjaukselliseen työhön, vammaisuuteen, ammatilliseen kohtaamiseen sekä toimintakyvyn ja oppimisen tukemiseen.
SDO ja STEP-koulutus pilotoivat viime lukuvuoden aikana 65 osaamispisteen laajuisen yhteisöavustajakoulutuksen. Lue koulutuksen taustasta, kehittämistyöstä ja tulevaisuuden näkymistä tästä linkistä: https://sdo.fi/yhteisoavustaja-tuo-aikaa-kohtaamista-ja-osallisuutta-vammaisalan-arkeen/
Yhteisöavustajakoulutuksen arviointiin on kerätty aineistoa kyselyin, suullisin palauttein sekä työpajakokonaisuudessa. Keväällä 2026 toteutetussa seitsemänosaisessa työpajakokonaisuudessa kerättiin kokemuksellista tietoa, oivalluksia ja ideoitiin tulevaisuuden näkymiä. Työpajakokonaisuuteen osallistui yhteensä 35 henkilöä ja lähes kaikki osallistujat osallistuivat kahteen työpajaan. Osallistujiksi saatiin moninainen joukko; pilottikoulutukseen osallistuneita opiskelijoita, työpaikkaohjaajia, työntekijöitä, esihenkilöitä, opettajia sekä alan asiantuntijoita.
Arkeen lisää osallisuutta ja yhteisöllisyyttä
Yhteisöavustajan työ painottuu läsnäoloon, vuorovaikutukseen, arjen tukemiseen ja osallisuuden vahvistamiseen. Työssäoppimisjaksoilla opiskelijat avustivat esimerkiksi ruokailussa, liikkumisessa ja pukeutumisessa sekä järjestivät erilaisia toimintatuokioita ja yhteisöllisiä tapahtumia. Hoidolliset tehtävät jäivät pääosin työnkuvan ulkopuolelle. Joissakin toimintaympäristöissä opiskelijat osallistuivat myös hoidollisiin tehtäviin omien toiveidensa mukaisesti.
Yhteisöavustajaopiskelija vahvisti yhteisöllisyyttä ja rakensi osallisuuden kokemuksille mahdollisuuksia. Osallistumista tuettiin kuvien, selkeän kielen ja muiden kommunikointia tukevien menetelmien avulla. Yhteisöavustajaopiskelija pystyi huomioimaan asiakkaita, jotka eivät itse aktiivisesti hakeudu ryhmään tai tarvitsevat tukea osallistuakseen.
Merkittävänä koulutuksen sisällöllisenä onnistumisena voidaan pitää sitä, kuinka vahvasti opiskelijat olivat omaksuneet itsemääräämisoikeuden periaatteet. Vaikka koulutus kesti vain kahdeksan kuukautta, opiskelijat osasivat huomioida vahvasti asiakkaiden omat valinnat, toiveet ja osallistumisen mahdollisuudet arjen ohjaustilanteissa.
Yhteisöavustaja näyttäytyi ammattilaisena, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä ja lisää kiireettömiä kohtaamisen hetkiä. Läsnäolo, ajan antaminen ja yhteiseen toimintaan kutsuminen edistävät osallisuuden mahdollisuuksia asiakkaiden arjessa.
Uusi tehtävänkuva osaksi työyhteisöä
Työssäoppimisen onnistumista tukivat työpaikkaohjaajien antama ohjaus, hyvä perehdytys, työntekijöiden kulttuuri- ja kielitietoinen työskentely sekä kannustava työilmapiiri. Opiskelijat saivat tukea, käytännön opastusta ja palautetta, jotka vahvistivat ammatillista kasvua ja turvallisuuden tunnetta uudessa toimintaympäristössä.
Koska kyseessä olivat pilottikoulutus ja uusi tehtävänkuva, yhteisöavustajan rooli aiheutti työssäoppimisjakson alussa toisinaan epäselvyyksiä. Kun tieto lisääntyi, tehtävänkuvakin alkoi muotoutua ja täsmentyä. Tulevaisuutta varten työpaikkaohjaajat ideoivat, että vastaavassa tilanteessa olisi hyötyä työpaikkaohjaajien työpajalle, jossa kirkastettaisiin ajatusta tehtävänkuvasta, tavoitteista sekä opiskelijaohjauksesta.
Yhteisöavustajakoulutuksen ammattitaitovaatimuksia vastaavia tehtäviä löytyi helpommin päiväaikaisesta toiminnasta ja kouluympäristössä. Asumispalveluissa roolille löytyi myös paikkansa, mutta se vaati useimmiten syvempää pohdintaa ja yhteisöavustajan osaamisen kirkastamista.
Alan asiantuntijajärjestöjen kannanotossa sekä hankesuunnitelmassa oli tarkoituksena, että yhteisöavustajat sijoittuisivat ohjaukselliseen työhön. Työssäoppimispaikkojen haastavan saatavuuden vuoksi osa opiskelijoista työskenteli palveluyksiköissä, joissa vaadittiin myös hoidollista osaamista. Tämän takia osa opiskelijoista koki, että olisivat kaivanneet enemmän juuri hoitotyön opetusta.
Uusi tehtävänkuva vaatii jo olemassa olevien tehtävänkuvien uudelleen tarkastelua. Yhteisöavustajaa ei tule nähdä korvaavana tai edullisempana työvoimana. Kun työvoiman saatavuuden ollessa haastavaa yhteisöavustaja mahdollistaa muille ammattilaisille enemmän työaikaa heidän ammatillista osaamistansa edllyttäviin perustehtäviin. Samalla yhteisöavustaja tuo yhteisöön tärkeän lisän vahvistamalla yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja kiireettömiä kohtaamisen hetkiä.
Työvaltainen oppiminen sai kehuja
Työelämälähtöisyys ja pitkä työssäoppimisjakso nousivat koulutuksen keskeisiksi vahvuuksiksi. Pitkä jakso antoi opiskelijalle mahdollisuuden päästä aidosti osaksi työyhteisöä ja hyödyntää omia vahvuuksiaan, kiinnostuksen kohteitaan ja elämänkokemustaan.
”Pitkä harjoittelu oli ihan win-win-tilanne. Me tiiminä saatiin aidosti myös itsellemme, emme pelkästään antaneet. Opiskelija sai harjoittelustaan enemmän, koska ehti perehtymään syvemmin, ja pääsi oikeasti osaksi työyhteisöä.”
Koulutuksella nähtiin olevan myös yhteiskunnallista merkitystä: se voi luoda uusia polkuja työelämään, monipuolistaa työyhteisöjä ja tukea uudenlaisen työkulttuurin rakentumista. Vaikka työvoiman saatavuus on parantunut hankkeen alkuajoilta, työelämän edustajat tunnistivat potentiaalia yhteisöavustajakoulutukselle tulevaisuudessa.
Mitä toimenpiteitä tarvitaan tulevaisuudessa
Arvioinnissa nousi toistuvasti esiin tarve vahvistaa oppilaitoksen ja työpaikkojen yhteistyötä läpi työvaltaisen koulutuksen, kun uutta tehtävänkuvaa integroidaan osaksi palveluita. Opiskelijoiden osaamisen kehittämisen keskiössä tulisi olla suomen kielen ja ammatillisen sanaston vahvistaminen, työelämätaidot sekä teoreettisen tiedon sitominen arjen työtehtäviin.
Kehitetty koulutus on painotettu maahan muuttaneille henkilöille, joiden kielitaito on esimerkiksi lähihoitajakoulutukseen vaadittua tasoa matalammalla.
Pilotointi osoitti, että matalampi kielitaito ei välttämättä muodostu työskentelyn esteeksi, kun työyhteisö tukee vuorovaikutusta kielitietoisilla toimintatavoilla. Esimerkiksi kuvallinen tuki helpottaa sekä asiakkaan että S2-opiskelijoiden kommunikointia ja vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan ymmärtää toisiaan ja tulla ymmärretyksi.
Pilottikoulutuksen kokemuksen perusteella työvaltainen opiskelu, kielitietoinen työskentely ja opiskelijan motivaatio voivat yhdessä tukea suomen kielen kehittymistä myös suhteellisen lyhyen koulutuksen aikana. Työelämän kielitietoisen työskentelyn osaamisen vahvistamista olisikin tärkeä tukea myös oppilaitoksen osalta, kun työelämäjaksolla on heikommalla suomen kielen tasolla oleva opiskelija. Tulevaisuudessa yhteisöavustajakoulutuksessa olisi tarpeen hyödyntää aiempaakin vahvemmin ja aktiivisemmin ammatillisen opettajan sekä S2-opettajan yhteisopettajuutta.
Opintoihin sisältyi työelämätaitoihin ja työelämäkulttuuriin perehtymistä, mutta osa työpaikoista tunnisti tarpeen niiden edelleen vahvistamiselle. Havainto on tärkeä, sillä työelämätaidot rakentuvat vähitellen opintojen, työssäoppimisen ja käytännön työkokemuksen kautta ja ovat nykyisin ammatillisen koulutuksen keskeisinä painopisteinä.
Tärkeänä pidettiin myös sitä, että opiskelija oppisi nykyistä vahvemmin tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan työyhteisössä, mikä tukisi uuden roolin vakiintumista osaksi yhteisöä. Samalla on kuitenkin tärkeää pohtia tämän tavoitteen realistisuutta, kun kyseessä on kahdeksan kuukautta kestävä koulutus ja opiskelijoiden taustat ovat moninaisia.
Työpajoissa nousi esiin myös ajatus yhteisöavustajasta useamman yksikön yhteisenä työntekijänä, joka kokoaisi asiakkaita yhteen ja vahvistaisi yhteisöllisyyttä yli yksikkörajojen.
Hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien väliset sopimukselliset asiat nähtiin vaikuttavan mahdollisuuksiin palkata yhteisöavustaja. Tulevaisuudessa, työllisyystilanteen muuttuessa, tämän asian eteen tarvitaan jatkotyöskentelyä.
Yhteisöavustajakoulutus ei sellaisenaan tuota sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa eikä kelpoisuutta sellaisiin vammaispalvelujen tehtäviin, joissa edellytetään tiettyä tutkintoa. Tämä rajoittaa valmistuneiden mahdollisuuksia sijoittua osaan alan tehtävistä. Jatkossa tarvitaan yhteisöavustajan tehtävänkuvan, osaamisvaatimusten ja aseman selkiyttämistä sekä sen tarkastelua, miten tehtävä voidaan huomioida palvelujen toteutuksessa ja sopimuksissa. Näiden asioiden edistäminen vaatii oppilaitosten, järjestöjen ja työelämän yhteistä vaikuttamistyötä, joka aloitettiin hankkeen aikana.
Pilotointi vahvisti koulutuksen tarpeellisuutta
Arviointiin ja jatkokehittämiseen osallistuneiden kokemukset tekivät näkyväksi sen, mikä koulutuksessa ja työssäoppimisessa toimi, missä tarvitaan muutosta ja millaisia mahdollisuuksia yhteisöavustajan rooliin liittyy. Yhteiskehittämisen työpajoissa sekä keskusteluissa tuli ilmi, että työelämä näkee selvän potentiaalin uudelle koulutukselle tulevaisuudessa.
Yhteisöavustajakoulutuksen kehittämisen tavoitteena oli lisätä vammaisalan vetovoimaa; luoda matalan kynnyksen polku alalle työskentelyyn tai jatko-opintoihin. Valmistuttuaan kaikki opiskelijat halusivat jatkaa vammaisalalla työskentelyä ja/tai opintojaan. Koska yhteisöavustajan tehtävää ei ole tunnistettu osaksi palveluita eikä vielä ole kelpoisuutta toimia alalla, työllistyminen on haastavaa.
Kun valmistumisesta on kulunut neljä kuukautta opiskelijoiden tilanteet ovat seuraavia. Opiskelijoita on työllistynyt ikäihmisten palveluihin hoivatyöhön, ja henkilökohtaisen avustajan tehtäviin. Osa opiskelijoista jatkoi työssäoppimispaikoissaan opintojen valmistumisen jälkeen kesätyöntekijänä. Lähes puolet opiskelijoista on jatkanut opintojaan; kuten lähihoitajaopinnoissa. Muutama opiskelija työskentelee toisella alalla ja loput opiskelijoista ovat työnhakijoina alan työtehtäviin. Kun huomioidaan tämänhetkiset työllistymisten haasteet ja se, että kaikki opiskelijat haluaisivat jatkaa alalla, voidaankin todeta, että yhteisöavustajakoulutus toimii vammaisalan vetovoimaa lisäävänä koulutuksena.
