Siirry sisältöön

Aino sai ammatin ja elämän eväitä Suomen Diakoniaopistosta

Kuvassa on opiskelija Aino.

19-vuotiaalle Ainolle opiskelu ei ole ollut yksinkertaista. Hänellä todettiin jo pienenä laajoja oppimisen haasteita. Sinnikäs nuori nainen ei kuitenkaan antanut periksi. Suomen Diakoniaopistosta Aino sai vahvan tuen lähihoitajan opintoihin ja eväät edetä korkeakouluun. 

Aino aloitti lähihoitajaopinnot Suomen Diakoniaopistossa heti peruskoulun jälkeen. Hän oli aina halunnut tehdä työtä, jossa saa auttaa muita. 

”Ysin alussa ajattelin vielä haluavani eläintenhoitajaksi, mutta puolessa vuodessa ajatus muuttui. Päätin hakea opiskelemaan lähihoitajaksi.” 

Aino selvitti äitinsä kanssa, millainen oppilaitos tukisi häntä parhaiten opinnoissa. 

”Suomen Diakoniaopistossa opiskelija otettiin huomioon yksilönä. Siksi hain tänne.”

Eka vuosi jännitti! 

Ensimmäinen opiskeluvuosi oli Ainosta jännittävä, sillä lähes kaikki oli uutta. Myös haasteita tuli vastaan. 

Matematiikka oli aina ollut Ainolle vaikeaa, ja myös lääkelaskut vaativat harjoittelua. Aino kuteinkin koki, ettei hänen tarvinnut selviytyä yksin. 

”Vaikka tuntui siltä, että en osaa enkä tiedä mitä tehdä, sain aina pyytäessä apua.”  

Matematiikan opettajalta ja erityisopettajalta saadut vinkit auttoivat Ainoa oppimaan lääkelaskut kunnialla. Samoista vinkeistä on hyötyä myös työelämässä ja jatko-opinnoissa. 

Harjoittelut auttavat löytämään itseä kiinnostavan osaamisalan 

Ammatin opiskeluun kuuluu paljon työpaikoilla oppimista. Opettajat valmistelivat opiskelijoita työelämäjaksoille huolellisesti. Koulussa käytiin etukäteen läpi mahdollisia työelämän tilanteita ja harjoiteltiin huolella perustoimenpiteitä, kuten katetrointia ja ihon alle pistettävien lääkkeiden antamista. 

Ensimmäisenä vuonna Aino ajatteli erikoistuvansa lasten ja nuorten osaamisalaan. Päiväkotiharjoittelun jälkeen hän kuitenkin huomasi, ettei se ollut hänelle sopivin suunta. 

Lähihoitajan koulutus tarjosi onneksi mahdollisuuden kokeilla eri vaihtoehtoja. 

”Toisena vuonna kävin työssäoppimassa ikääntyneiden yksikössä, ja se tuntui jo paljon enemmän omalta.”  

Kolmas opiskeluvuosi kirkasti Ainolle lopulta, mitä hän todella haluaa tehdä.

”Olin harjoittelussa Meilahden kardiologisella vuodeosastolla, ja se oli tosi mahtava kokemus. Sain nähdä oikeaa sairaalamaailmaa ja huomasin, että tämä on se, mihin haluan erikoistua.”

Töihin akuutti- ja kuntoutusosastolle 

Sairaanhoito ja huolenpito tuntui Ainosta aluksi vaativalta valinnalta, mutta opettajan tuki auttoi tekemään päätöksen. 

”Minua lohdutettiin, että apua saa ja jos on liian vaikeaa, voi aina vaihtaa osaamisalaa. Mutta ei ollut liian vaikeaa, ja vitsit mä olen tyytyväinen, että valitsin juuri sen osaamisalan!” 

Heti valmistumisen jälkeen Aino pääsi töihin akuutti- ja kuntoutusosastolle. 

”Kaikkein tärkeintä minulle on asiakkaiden antama palaute. Kun saan hyvää palautetta, siitä tulee tosi hyvä mieli ja mä tiedän, että tän takia mä teen tätä.”

Kohti sairaanhoitajan ammattia 

Töiden ohessa Aino on hakenut jatko-opiskelupaikkaa. Syksyn alussa hän pääsi aloittamaan sairaanhoitajaopinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa.  

Hämeenlinnaan muuttaminen ei ole Ainolle mahdollista, mutta joustavat opintopolut auttavat eteenpäin. Hämeenlinnasta on lähitulevaisuudessa mahdollista hakea siirtoa unelmien ammattikorkeakouluun Helsingissä. 

Aino kertoo, että lähihoitajan perustutkinnosta on ollut paljon hyötyä sairaanhoitajaopintojen alussa.  

”Ei ole tullut juuri uusia asioita ja esimerkiksi ensimmäisen harkkajakson voi hyväksilukea.” 

Aino kertoo olevansa kiitollinen siitä, että sai opiskella paikassa, jossa apua oli saatavilla ja oma polku sai rakentua vähitellen. 

”Suomen Diakoniaopistossa opiskelu oli mulle niin mahtava kokemus. Eläisin sen koska tahansa uudelleen!”