Riikka muistaa edesmenneen mumminsa viisauden: ”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Riikka hakeutui Suomen Diakoniaopistoon opiskelemaan vuonna 2013 kotiäitivuosien jälkeen. Aiemmin hän oli opiskellut lähihoitajalinjalla toisessa oppilaitoksessa, kuitenkaan valmistumatta. Suomen Diakoniaopiston lastenohjaajakoulutus tuntui heti omalta, ja niinpä Riikka valmistui joulukuussa 2015.
Ihmisläheisen alan valinta oli Riikalle aina selvää. Nimenomaan lastenohjaajan työssä kiinnosti sen monipuolisuus. Ala sopiikin avoimelle, sosiaaliselle ja ihmisläheiselle henkilölle. Lastenohjaajan täytyy ymmärtää ihmisten erilaisuutta sekä omata kutsumusta lasten ja perheiden tukemiseen ja kohtaamisen ihmisen arjessa. Kenttätyössä tarvitaan erilaisia ihmisiä, tärkeintä Riikan mielestä on aitous ja kyky kohdata arvostavasti toinen ihminen kaikkinensa.
Riikalle jäi Suomen Diakoniaopistosta lämpimiä muistoja. Tuntui hyvältä olla osana ryhmää ja jotakin uutta ja suurelta tuntuvaa. Hän kokeekin saaneensa hyvät eväät työelämää varten. Yhteistyö opettajien ja oppilaiden kesken oli helppoa, tunnelma välitön ja yhteisöllinen. Opintojen sisällä oli monenlaisia projekteja ja kursseja, jotka toivat opiskeluarkeen vaihtelevuutta ja pitivät mielenkiintoa yllä.
Joskus perhe-elämän ja opiskelijaelämän yhdistäminen koko päiväisenä opiskelijana oli hieman haastavaa, mutta siitäkin selvittiin.
Parasta opiskelussa oli Riikan mielestä päämäärään pyrkiminen ja siihen saatu kannustus, oppimisen ilo ja itsensä haastaminen sekä tietysti valmistumisen hetki.
Riikka on valmistumisestaan saakka työskennellyt lastenohjaajan työssä eri seurakunnilla. Tällä hetkellä hän tekee perhetyötä Salpausselän seurakunnalla.
Riikalla on haaveita lisäopiskeluista esimerkiksi diakoniapuolelta, mutta ne eivät ole ajankohtaisia. Tällä hetkellä hän on tyytyväinen työarkeen juuri näin!