Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Kun Moonika oli peruskoulussa reilut parikymmentä vuotta sitten, koulunkäynti ei tuntunut nuoresta tytöstä tärkeältä. ”Ajat olivat erilaiset ja kotimaassani Virossa ei koulutusta oikein arvostettu. Ajateltiin, että jos vain olet ahkera ja haluat tehdä töitä, ei koulutuksella ole väliä. Siksi minulla jäi yhdeksäs luokka kesken.”
Nyt Moonika on 39-vuotias, 9-vuotiaan tytön äiti. Hän on ehtinyt olla jo pitkään työelämässä. Suomeen Moonika muutti kymmenen vuotta sitten, töiden perässä. Ennen muuttoa hän työskenteli kaupanalalla Virossa. ”Tunsin kuitenkin aina syyllisyyttä siitä, etten ollut käynyt peruskoulua loppuun.”
Tulevaisuuden haaveet veivät Diakoniaopistolle Helsinkiin
Muutama vuosi sitten Moonika alkoi haaveilla uudesta ammatista. ”Halusin elämään muutosta. Muutin saaristosta Helsinkiin, mutta minua huoletti työn saaminen. Ehkä myyjäksi olisin päässyt, mutta en halunnut epäsäännöllisiä työaikoja.” Samaan aikaan hän totesi, ettei pääsisi opiskelemaan uutta ammattia ilman peruskoulun päättämistä. Moonika haki Helsingin Diakoniaopiston aikuisten perusopetukseen, hoitamaan kesken jääneet opinnot pois tulevaisuuden suunnitelmien tieltä.
Omaksi yllätyksekseen hänet hyväksyttiin opiskelemaan. ”Olin niin iloinen siitä, että pääsin kouluun!” Moonikalla oli opinnoissa selkeä tavoite: päättötodistus. Vaikka suomi ei ole Moonikan äidinkieli, kielitaito ei huolettanut häntä. ”Enemmän mietin sitä, miten kodin ja koulun yhdistäminen onnistuisi”, Moonika sanoo.
Aluksi yhdistelmä tuntuikin hankalalta, mutta joustava opetus ja ymmärtävät opettajat auttoivat. Ahkera työ kannatti, ja Monika valmistui peruskoulusta hyvin arvosanoin. Logistiikka-alan kokeilun jälkeen tie vei uudelleen Diakoniaopistolle.
”Tässä iässä mietitään myös työllistymistä”
Nyt Moonika opiskelee lähihoitajaksi aikuiskoulutuksessa. Kahdessa vuodessa opintojen suorittaminen ei ole aina ollut helppoa. Etenkään, kun kielitaito ei ole täydellinen. ”Opettajien tuki on ollut korvaamatonta. Esimerkiksi opettajani Hanna-Maija on aina ollut kannustamassa minua, jos jokin on tuntunut vaikealta. Kaikille opettajille on voinut puhua mistä vaan, mikä on mietityttänyt opinnoissa tai arjessa.”
Opinnot ovat tuntuneet Moonikalle sopivilta ja työllistymisnäkymätkin ovat hyvät. ”Tässä iässä työllistymisellä on tärkeä merkitys. Lähihoitajan tutkinto antaa myös mahdollisuuden työskennellä monella eri alueella.”
Moonikan tavoitteena on valmistua vuoden päästä. Sen jälkeen hän aikoo mennä töihin päiväkotiin tai kouluun. ”Tykkään tehdä töitä lasten kanssa ja säännölliset työajat sopivat elämäntilanteeseeni. Mutta tulevaisuudessa haluaisin ehkä tehdä töitä ikäihmisten kanssa, sillä huomasin hoiva- ja huolenpitokurssilla, miten kiinnostavaa se on.”
Moonika kannustaa lähihoitajan opinnoista kiinnostuneita hakemaan alalle rohkeasti. ”Koulutus antaa hyvät valmiudet eri alueille: lasten, vanhusten, nuorten ja muiden kanssa työskentelyyn. Helsingin Diakoniaopistossa opettajat ovat auttaneet minua tosi paljon ja tietysti olen myös itse tehnyt paljon töitä. Mitään en ole saanut ilmaiseksi, ja olen tosi onnellinen siitä, että pääsin tänne kouluun! Tulevaisuudessa voin valita, missä haluan tehdä töitä. Se on mahtavaa.”