Väinö Penttilä opiskelee nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi kolmatta ja viimeistä vuotta. Koko opiskelujen aikana Väinön vapaa-ajasta osa on kulunut hänelle tärkeän harrastuksen, pesäpallon parissa. Väinö on saanut opintojen aikana tutustuttaa ja innostaa myös opiskelutovereitaan pesäpallon pariin kertomalla omasta harrastamisen polustaan ja esittelemällä pesäpalloharrastusta myös muille.
“Harrastaminen on opettanut itselleni sosiaalisia taitoja ja ryhmässä toimimista, jotka ovat tärkeitä taitoja myös tulevassa ammatissani.” Väinö kertoo. Hän aloitti pesäpallon harrastamisen 7-vuotiaana. Väinö oli kokeillut aiemmin koripalloa ja jalkapalloa mutta kiinnostusta niihin ei ollut tarpeeksi, jotta harrastus olisi jatkunut. “Pesäpallossa parasta on se, kuinka monipuolinen harrastus se on. Moni luulee, että pesäpallossa vain lyödään palloa mutta siinä on monenlaisia eri ulottuvuuksia ja se on hyvin taktinen peli.”
Ensimmäiset treenit jännittivät
Väinö muistaa jännittäneensä ensimmäistä harrastuskertaa hiekkakentällä. Hän ei tuntenut porukasta ketään ja laji oli myös täysin vieras. Jännityksestä huolimatta treenit olivat kivat ja antoisat ja treenien mukava ilmapiiri sai jatkamaan. Väinö koki, että harrastuksessa hän sai olla oma itsensä ja oli merkityksellistä tehdä yhdessä asiaa, josta kaikki pitävät. Tällä hetkellä Väinö treenaa 3–4 kertaa viikossa joukkueen kanssa ja lisäksi omatoimisesti.
Työelämäjaksojen aikana Väinö saattaa jättää jonkun harrastuskerran väliin, jotta aikaa jäisi myös palautumiseen. Harrastuksena pesäpallo on joustava. ”Vuosien aikana on tullut hetkiä, jolloin olen halunnut lopettaa ja motivaatio on ollut hukassa. Olen ottanut muutaman kuukauden tuumaustauon ja palannut sitten harrastuksen pariin. Se on auttanut, kun on saanut ottaa hieman etäisyyttä ja palata myöhemmin takaisin harrastuksen pariin.” Väinö kertoo.
Unohtumaton leirireissu Sotkamoon
Harrastusporukasta on löytynyt kavereita ja treenit ovat joskus leikkimielistä kilpailua, jossa haastetaan toinen toisia, turvallisessa ympäristössä, tuttujen kesken. Osa kavereista on kulkenut matkassa jo pitkän ajan. Harrastuksen mieleenpainuvin muisto on ollut leirireissu Sotkamoon. Väinö oli yläkouluikäinen, kun joukkue lähti leirille kauas kotoa. Reissulla joukkue voitti kultaa. ”Vaikka reissuun lähtö jännitti, niin pelatessa paineet unohtuivat ja oli mahtavaa päästä uimaan kultamitalistina Sapsojärvelle!”
Pesäpallon parissa Väinö saa haastaa itseään ja oppia uutta. ”Saatan asettaa itselleni jonkun tavoitteen treenien ajaksi eli vaikka kuinka hyvin tulee lyödä. Jos edellisellä kerralla lyönti on onnistunut asteikolla 1-10 vain 4, niin seuraavan kerran pyrin että se on 8.” Joskus harrastuksen parissa tulee hetkiä, jolloin jonkun uuden taidon opettelu tuntuu vaikealta. ”Silloin pyrin tiedostamaan miksi jonkun taidon opettelu on tärkeää ja teen harjoitusta silti vaikka olisi vaikeaa.”
Rohkeasti mukaan harrastamaan
Väinön mielestä uuden harrastuksen aloittamisessa tärkeää on uskallus. On tärkeää, että pystyy aluksi epäonnistumaan ja tekemään virheitä, jotta voi tulla paremmaksi. Pesäpallon aloittaakseen ei tarvitse osata mitään erityistä, kunhan on valmis oppimaan. Pesäpallossa tarvitaan paljon toistoja, jotta onnistuu.
Pesäpallon harrastaminen on tuonut Väinölle lisää voimia ja jaksamista arkeen sekä fyysistä hyvinvointia. ”Kun keho voi hyvin niin pää voi hyvin” Väinö summaa harrastamisen positiivisia vaikutuksia. Hän kannustaa aloittamaan uuden harrastuksen jännityksestä huolimatta ”Voit harrastaa mitä haluat. Harrasta sitä mistä tykkäät!”
Tekstin on kirjoittanut Sina Silventoinen ja kuvat on ottanut Tomi Saarivirta.