Jani alkoi opiskella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi, kun ammattikorkeaopinnot eivät tuntuneetkaan omalta jutulta.
Kun Jani kymmenisen vuotta sitten pääsi peruskoulusta, hän lähti opiskelemaan muusikoksi.
”Olen soittanut rumpuja kolmevuotiaasta asti.”
Muusikoksi valmistumisen jälkeen Jani aloitti musiikkipedagogiikan opinnot ammattikorkeakoulussa, mutta se ei tuntunutkaan omalta jutulta. Vaikka Jani halusi edelleen keikkailla muusikkona, kasvatus- ja ohjausala veti häntä puoleensa.
”Ala oli kiinnostanut jo aiemmin, mutta pari vuotta sitten tein päätöksen, että haen oikeasti.”
Jani etsi netistä tietoa siitä, missä kouluissa kasvatus- ja ohjausalaa voisi Oulun suunnalla opiskella.
”Ja niin löysin Suomen Diakoniaopiston.”
Opiskelua käytännön kautta
Janin opinnot ovat nyt puolivälissä. Takana on jo useita jaksoja, joiden aikana Jani on ollut alan työpaikoilla
oppimassa.
”Ensimmäinen työssä oppimisen jakso oli iltapäiväkerhossa. Se kesti kuusi viikkoa.”
Ensimmäisen jakson jälkeen Jani on opiskellut työvaltaisesti, eli hän on ollut vieläkin pidempiä jaksoja töissä.
Toinen harjoittelupaikka oli nuorisotalo eli nuokkari.
”Eilen minulle soitettiin, että pääsenkö tähän samaan nuokkariin sijaiseksi. Sanoivat, että olin heidän ensimmäinen vaihtoehtonsa. Se kertoo, että olen jotain tehnyt oikein jo harjoittelussa.”
Työ on hänelle erityisen mieluisa. Jani toivoo, että saisi tulevaisuudessakin työskennellä nuorisotalolla.
Toisaalta myös jatko-opinnot kiinnostavat. Janille on tärkeää, että ennen sosionomiopintoihin hakemista hän saa nuoriso- ja yhteisöohjaajan ammattinimikkeen.
”Opintojen aikana olen saanut vahvistusta, että ala on minulle oikea ja siksi jatko-opintoihin kannattaa hakea. Se fiilis on vaan sellainen, että tietää olevansa oikealla suunnalla.”
Musahommat jatkuvat
Vaikka Jani haluaa työskennellä kasvatus- ja ohjausalalla, hän ei aio hylätä muusikonkaan työtä.
”Aion jatkaa keikkailua kesäisin ja viikonloppuisin.”
Musiikki on myös helppo yhdistää nuoriso- ja yhteisöohjaajan työhön.
”Etenkin lapset tykkäävät laulaa ja soittaa ja niinhän me tehdään!”
Ennen valmistumista Janilla on noin vuoden verran opintoja jäljellä. Hän toivoo, että saa perehtyä vielä enemmän tukea tarvitsevien nuorten kasvatukseen ja ohjaukseen.
”Aiheena se kiinnostaa minua tosi paljon. Siksi olen ollut työssä oppimassa esimerkiksi TUVA-ryhmässä.”
Suomen Diakoniaopistossa hänet on yllättänyt se, miten opiskelijat on otettu vastaan.
”Koskaan ei jää yksin. Aina saa apua, jos sitä tarvitsee. Se on todella yllättänyt positiivisesti.”
Haluatko opiskella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi?