Marokosta Suomeen muuttanut Samira opiskelee lähihoitajaksi Diakoniaopistossa. Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva. ”Olen saanut tosi hyviä ystäviä.”
Rakkaus toi Samiran Marokosta Suomeen liki 20 vuotta sitten. Naimisiin menon jälkeen hän ehti tehdä jonkin aikaa töitä uudessa kotimaassa, kunnes esikoinen ilmoitti tulostaan. Lasten synnyttyä Samira jäi vuosiksi kotiin.
Kun pojat kasvoivat isommiksi, Samiralla oli taas aikaa kuunnella omia toiveitaan.
”Halusin opiskella itselleni ammatin.”
Takapakilta isommalle vaihteelle
Samira haki Helsingin Diakoniaopistoon lähihoitajan aikuiskoulutukseen. Vahva motivaatio auttoi ja hän sai opiskelupaikan. Sitten tuli takapakkia. Haasteet suomen kielen kanssa saivat Samiran miltei luovuttamaan.
”Ekana päivänä luokassa muut opiskelijat puhuivat hyvin suomea ja kaikilla tuntui olevan useita ammatteja. Minua alkoi pelottaa ja sanoin opettajalleni Maritalle, että en pysty tähän.”
Helsingin Diakoniaopistolla on pitkä kokemus maahanmuuttajien koulutuksista, eikä luovuttaminen ollut opettajasta varteen otettava vaihtoehto.
”Marita vastasi minulle: Samira, nyt hengitä ja rauhoitu. Mä uskon suhun.”
Ja Samira totteli. Kun ensimmäisestä kokeesta tuli hyvä arvosana, opettaja iloitsi yhdessä Samiran kanssa.
”Marita tuli luokseni ja sanoi, että katso nyt mitä sait. Olin niin iloinen!”
Koulumenestys toi lisää itsevarmuutta, ja Samira päätti jatkaa entistä rohkeammin kohti uutta ammattia.
Hän valmistui juuri lähihoitajaksi sairaanhoito ja huolenpito -osaamisalalta – muutamaa kuukautta ennen muuta ryhmäänsä.
”Diakoniaopistossa olen voinut tehdä opintoja kesälläkin”, Samira hymyilee.
Kulttuurien rikkaus on voimavara
Kontakteja tuleviin työnantajiinkin Samira on luonut jo opintojen aikana. Harjoitusjaksojen jälkeen on tullut kutsuja kesätyöhön ja keikoille. Jatkossa Samira aikoo työskennellä vanhusten kanssa, mutta vaihtelunhaluiselle opinnot antavat paljon mahdollisuuksia.
”Ehkä menen tulevaisuudessa töihin terveyskeskukseen, mikä tältä osaamisalalta valmistuessa on ihan mahdollinen vaihtoehto”, Samira iloitsee.
Vaikka monipuoliset työllisyysnäkymät ovat tärkeitä, koulussa parasta ovat olleet ihmiset. Helsingin Diakoniaopistossa kolmannes opiskelijoista on maahanmuuttajia. Äidinkieliä on useita kymmeniä, eikä eri kulttuurista tuleminen tunnu oudolta. Ehkä juuri siksi yhteishenki opiskelijoilla on vahva.
”Olen saanut tosi paljon ystäviä, joiden kanssa olen yhteydessä ihan koko ajan! Meillä on ollut niin hyvä porukka.”