Sari ja Wilma opiskelivat Suomen Diakoniaopistossa nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Pian valmistumisen jälkeen he löysivät itsensä jälleen tutusta koulusta.
Helmikuussa 2023 Suomen Diakoniaopistossa aloitti työt kolme yhteisövalmentajaa, yksi joka kampuksella. Yhteisövalmentajista kaksi ovat myös koulun alumneja eli entisiä opiskelijoita. Sari ja Wilma valmistuivat nuoriso- ja yhteisövalmentajiksi viime vuonna.
Itseään villiksi viisikymppiseksi kuvaileva Sari on alanvaihtaja, joka on tehnyt uraa kaupanalalla ja kirjanpitäjänä. Pari vuotta sitten Sari intoutui hakemaan kasvatus- ja ohjausalan opiskelijaksi, kun huomasi, miten paljon hän nautti nuorten ohjaamisesta ja ryhmien kanssa toimimisesta.
Vaikka Sarille työ yhteisövalmentajana on ensimmäinen oman alan työpaikka, työkokemusta häneltä löytyy muuten runsaasti. Wilmalle puolestaan yhteisövalmentajan tehtävä on hänen omien sanojensa mukaan ”ensimmäinen kokopäiväinen työpaikka”.
”Toisaalta mulla on paljon ohjauskokemusta esimerkiksi partiosta ja vahva tunne siitä, että kasvatus- ja ohjausala sopii minulle”, hän kertoo.
Omaopettajan soiton kautta töihin
Sari ja Wilma eivät tunne toisiaan opiskeluajoilta. He kävivät koulunsa eri kampuksilla: Sari Lahdessa ja Wilma Helsingissä.
Opiskeluaika kului pitkälti koronan aiheuttamassa poikkeustilassa, minkä takia esimerkiksi toimintaa ja tapahtumia koululla oli tavallista vähemmän. Kumpikin kävi useilla työssä oppimisen jaksoilla ja sai kokeilla erilaisia työympäristöjä.
Erityisesti Sarilla vahvistui työssä oppimisten myötä ajatus siitä, että hän haluaa työskennellä nuorten kanssa mutta ei peruskouluympäristössä.
Siksi olikin onnenpotku, kun omaopettaja soitti vain vähän valmistumisen jälkeen.
”Häneltä kuulin avoimesta työpaikasta Diakoniaopistossa ja hain tietenkin. Oli mukava ajatus, että vastassa olisivat tutut ihmiset”, Sari kertoo.
Myös Wilma kuuli työstä entiseltä omaopettajalta.
”En tosin juurikaan ajatellut, että työpaikka on entisessä koulussani. Ajattelin enemmän työnkuvaa, joka on juuri sellainen, miksi olen lähtenyt nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi opiskelemaan.”
Suurin ero heidän mielestään Diakoniaopistossa opiskelun ja työskentelyn välillä on se, että työstä maksetaan palkkaa. Arvot ja kulttuuri näkyvät oli sitten töissä tai opiskelemassa.
”Aina on kohdeltu hyvin, olin opiskelija tai työntekijä”, Sari toteaa.
Merkityksellisiä kohtaamisia
Yhteisövalmentajan tehtävä on ihan uusi. Sen taustalla on Merkityksellisiä kohtaamisia -hanke, jota rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö.
”Käytännössä työ on paljon opiskelijoiden tapaamista, juttelua ja rinnalla kulkemista. Järjestämme tapahtumia ja toimintaa, teemme yhteistyötä eri ihmisten kanssa ja ohjaamme opiskelijoita oikeaa tukea kohti”, Wilma kertoo.
Sari sanoo aloittavansa päivät usein niin, että hän menee Lahden kampuksen aulaan istumaan ja juttelemaan opiskelijoiden kanssa. Myös Wilma hakeutuu aktiivisesti opiskelijoiden seuraan, kyselemään kuulumisia tai vaikka pelailemaan.
Wilman mukaan omasta opiskelijakokemuksesta on hyötyä työssä.
”Pystyn ikään kuin tarttumaan opiskelijan ajatuksista kiinni, kun itsellä on saattanut olla saman suuntaisia kokemuksia”, Wilma sanoo.
Sari puolestaan kertoo, että opiskelijat kokevat usein vapauttavana sen, että hänkin on ollut samassa tilanteessa.
”Se muuttaa tunnelmaa usein rennompaan suuntaan, kun kerron valmistuneeni Diakoniaopistosta hetki sitten.”
Merkityksellisiä kohtaamisia -hanke on käynnissä vuoden 2023 loppuun asti. Sinä aikana olisi tarkoitus kohdata mahdollisimman monia opiskelijoita.
”Meidän työssä läsnäolo kampuksilla on tärkeää. Ei meitä etätyöntekijöiksi palkattu vaan rinnalla kulkijoiksi”, Wilma sanoo ja Sari jatkaa:
”Meille voi tulla juttelemaan matalalla kynnyksellä ja lupaamme tehdä myös itse naamojamme tutuiksi.”